Mulla on outo tapa pihistellä älyttömissä asioissa.. Kun ostan jotain uutta, en raaski sitä käyttää, vaan jätän kaappiin museoitavaksi. En raaski ottaa käyttöön ees uusia lenkkareita, jotka ostin 5 eurolla alekorista, koska vanhoissa reikä pohjassa ei oo vielä niin iso, että vesi menisi läpi. Olikohan se viime keväänä, kun ostin ne uudenkarheat kengät..? Tässä äsken raskin sentään heittää roskiin yhet kengät, joissa reikä pohjassa oli jo niin iso, etä vesi oikeesti tuli jo läpi. Pidin niitä silti vielä viime kesän varakenkinä. Sillä voihan niitä hyvin pitää silloin, kun ei sada. Nyt on arkikenkänä ne siitä seuraavat paremmat kengät, jotka on kans jo moneen kertaan kastuneet läpimäriksi. Ja kaapissa pölyttyy uusimmat käyttöön kävelykengiksi ostamani, joita en raaski pitää, kun ne on uudet.
Sama juttu puseroiden ja paitojen kans. Ostan uusia ja pidän vanhoja, haalistuneita ja venyneitä. Tässä joku päivä havahduin siihen, että pesuhuone on kans täynnä kaikenmaailman voiteita, joita ei tuu käytettyä. Puhumattakaan sitten keittiön kaapin vitamiineista ja rautatableteista, jotka kans seisoo kaapissa, varmaan siihen asti, että päiväykset menee vanhaksi. Rautatableteita on tyrkätty mukaan verenluovutuksesta. Aina työntävät vaan uutta, vaikka oon sanonu, että entisetkin on syömättä. vitamiineja oon ostanu aina välillä jossain terveellisyyspuuskassa, mut enhän mä niitä muista syödä...

Eilen mun syömiset meni niin poskelleen, että jätin kirjaamatta päivän menun. Huono juttu, jos alan sille tielle, että jätän huonot päivät kirjaamatta. Aika tekopyhää. Sitten kaikki voi ihmetellä, että miten tyyppi ei laihdu, vaikka syö ihan oikein. Paitsi tuskin aattelee, kun lukee tuota mun Tiukan toukokuun syntilistaa. Siihen sentään lisäsin eilisenkin herkut. Tänään mua havahdutti se, että vaaka oli heilahtanut kilon ylöspäin :( Mä toivon että se oli vaan menkkaturvotusta. Tosin menkathan turvottaa kyllä silläkin tapaa, että sillon antaa niin helposti itselleen luvan herkutella, siks ku on niin surkee olo. ..Mut eilinen meni jokseenkin näin :

Klo 6 :Kahvi ja leipä

Klo 9.30 :Kahvia, pala juustopatonkia, voisilmäpulla

Klo 12 :broileririisisalaattia iso annos, loppu siitä jättisuuresta patongista

Klo 15 : leipää ja suolalihaa, jugurtti

pitkin iltaa keksiä ja näkkäriä, 3 pientä jäätelöpuikkoa...leipäjuustoa...



Sitten tämän päivän menu, jota jatkan vielä illalla :

Klo 9 : Kahvi ja ruisleipä, pala leipäjuustoa

Klo 13 : kaurapuuro + mehukeitto, 2 näkkäriä + oivariini, suolaliha ja juusto

Klo 14.30 : omena ja jugurtti

Klo 19.30 : 4 näkkäriä, oivariinit, suolalihaa, kananmuna, juustoa



JEE, sain kutsuttua vieraan vielä illaks, joten pääsen ottamaan pakkasesta herkkuja.
Ei oo siis mun syy tän illan herkuttelu. Ei sille voi mitään, että vieraalle on pakko tarjota...

Eli klo 22 vielä 2 kuppia kaakaota, pitsapala,  pala jäätelöä, pala jäälauttaleivosta, pala toskakakkua ja pala porkkanaleivosta

Aamupunnituksessa paino oli siis pysynyt viimeviikkoisessa. Hienoa! Sen jälkeen mun päivä on mennytkin vähemmän hienosti syömisten kans...

Ensinnäkin sorruin ostamaan voisilmäpullia töihin. Pitihän nyt pullamyyjää välillä vähän ilahduttaa, ettei se raukka turhanpäiten oo aamuyöstä noussu leipomaan. Ostin myös ruisleivän sijaan vehnäpatongin, jonka söin töissä KOKONAAN. Sen kans söin kanariisisalaattia. Kotiin tultua söin 3 semmosta surkeenpientä jäätelöauton minipuikkoo (vastaa yhdessä varmaan n. yhtä jäätelötuuttia) sekä 3 vaniljatäytekeksiä. Paha paha, että menin avaamaan sen keksipaketin. Keksipaketit säilyy kaapissa viikkotolkulla, jos ei erehdy vahingossa avaamaan. Sitten paketti tyhjeneekin äkkiä.

Eli tuli sorruttua syöminkeihin. Ja nyt koko ajan mietin, että koittaisko houkutella täks illaks vieraita..? Se antais nimittäin tekosyyn tehdä ryöstöretki pakastimen puolelle ja kaivaa sieltä esiin toskakakkua ja viimesetkin jäälauttaleivoksen palat.

Ensimmäinen ajattelemani vieras ei jaksanut lähtee, ja enempää en jaksanukaan alkaa kutsumaan. Istahdin lukemaan kirjaa. Ja kirjaa lukiessa tulee aina niin mieleen, että pitäisi samalla syödä jotain herkkua. Niin tuli samalla napsittua vielä 6 vaniljatäytekeksiä.. Se oli vahinko!!!

Vain muutama sana näin aamutuimaan.

Paino jököttää samassa lukemassa kuin viikko sit. Tähän oon ihan tyytyväinen. Kesti niin kauan saada se tuohon lukemaan, joten oon iloinen, että se on pysynyt siinä, ettei oo lähteny (vielä...) nousemaan takaisin. Ens viikkoon sit pitäis saada jo pikkuisen alaspäin.

Kauhee, kun mua nukuttaa. Pakko hörppiä vielä ainakin toinen mukillinen kahvia, että herää tähän päivään!

Huh. Joskus, kun ei oo muistanu käydä kaupassa, tulee kokeiltua mitä kummallisimpia makuyhdistelmiä. Tänään totesin harmikseni, ettei oo mitään mehukeittoa, marjoista nyt puhumattakaan, puuron sekaan laitettavaks. Ei edes hilloa. Jostain syystä kaipaan kaurapuuron sekaan aina jotain makeaa. Muuta makeaa ei ollut kuin hunajaa.. Käviskös se? Sekoitin aamupuuroni joukkoon ruokalusikallisen hunajaa + marjajauhetta, joka on aika väkevää. Huh, mikä yhdistelmä! Hunaja ei sovi kaurapuuron sekaan sitten yhtään!! Irvistellen söin sen "herkkusatsin". Noo, ruuanlaitto on luovaa puuhaa, ja kokeileehan sitä ammattiherkkuvalmistajatkin ties mitä kummallisimpia yhdistelmiä. Vai mitä muuta voi sanoa esim. salmiakkisuklaasta, tai lakritsijäätelöstä? Olikohan vielä olemassa turkinpippurijäätelöäkin, jos en väärin muista? Tai se kammottaa piparminttutuutti, joka maistuu ihan Pepsodent-hammastahnalta! Hunaja-kaurapuuro menee luullakseni aika lailla samaan kastiin näiden kans. Mitä te muut laitatte yleensä kaurapuuron päälle?

Eiisestä päivästä selvisin lisäämättä mitään punaiselle syntilistalle! Se on toisenkin huutomerkin arvoinen asia ! Tuonne edelliseen jo kommentoinkin Sarille, että miten pitkä se lista normaalisyönneillä olisikaan, kun Tiukan, Totisen Toukokuun-listastakin tulee näin pitkä, vaikka mielestäni kieltäydyn ihan koko ajan kaikesta. Musta alkaa tulla kohta jo selittelyn mestari, vaikka väliin retkahtelenkin. Hampurilaiselle mua pyydettäessä, muistutan aina tapauksesta, jolloin joku oli löytänyt hampurilaispihvistään madon!! Sillä saan yleensä pilattua koko seurueen ruokahalun, eikä kukaan enää uusi ehdotustaan! Pitsakutsun torjun muistuttamalla myös ikävästä joskus jossain sattuneesta tapauksesta, kun oli selvinnyt, että jonkun pitserian henkilökunta oli etsinyt salaattiaineksia roskiksesta. Viimeksi eilen jouduin perustelemaan, miksi en tuonut tuliaisia karkkitukusta. Selitin, ettei siellä ollut mitään hyvää karkkia (MIKÄ EMÄVALE!!!!) . "Katselin yhtä suklaatarjouspussia, mutta siinä oli suklaat jo ihan harmaantuneita, niin en viitsinyt ostaa. Eikä siellä ollut oikein muutakaan hyvää suklaata." EMÄVALEITTEN EMÄVALE, jota en usko edes itsekään kunnolla...!  Mutta miks kaikki yrittää mua nyt houkutella herkkuihin!! Viaton romaanikin, jota aloin lukea, kertoo suklaatehtaan perustajista, ja tottakai siinä on koko ajan kuvailtu erilaisia herkullisia suklaita. Kirja alkaakin  vielä niin, että "Ota pala suklaata, ja istahda lukemaan!" Pitäisköhän mun seuraavaks ottaa lukulistalle vaikka joku Pupusen porkkanakirja, jos se auttais asiaan parantavasti.

Ja, no, aloitellaan Päivän Menua :

Klo 8 : Kahvi ja 2 ruisleipää (oivariini ja juusto)

Klo 10 : Kaurapuuroa hunajan ja marjarouheen kera (HUH, MIKÄ YHDISTELMÄ!!!!)

Klo 12 : kalakeitto, 2 ruisleipää + oivariini ja juusto, maitoa. Kahvia ja välipalakeksi

Klo 14.30 : kahvi ja näkkäri + oivariini

Klo 17 viinirypäleitä, näkkäri + oivariinia

Klo 18.30 näkkäri + oivariinia

Klo 21 : mansikalla maustettua rahkaa, ruisleipä + oivariini, juusto, tomaatti, pala leipäjuustoa

Ihme nälkä mulla tänään. Vieläkin tekis mieli syödä jotain...
Huomenna viikkopunnitus, mut ei onneks uhkapäivä Pitänee kai kohta taas mennä nukkumaan, niiin pääsee pikemmin aamupalalle.

Uusi viikko, uudet syömingit. Yritän taas Totista, Tiukkaa Toukokuuta

Päivän menyy .

Klo 7.30 : Kahvi ja vissiin leipää sen kans. En muista

Klo 10 : Kahvi ja sellanen kaura-välipalakeksi

Klo 12 : jauhelihakastiketta, 2 perunaa, salaattia, maitoa, näkkäriä, kahvia ja välipalakeksi

Klo 16 : kahvi ja välipalakeksi

Klo 18 : 2 ruisleipää + oivariinit ja juustot päälle

Klo 18.30 : omena

Klo 21.30 : kauraleipäpala + oivariini, kananmuna, juusto, kurkku

Ei herkun herkkua! Aika hyvin, vai mitä ?!

Kyllä mun herkkupäivä tällä viikolla venyikin koko viikonlopun mittaiseksi. Kolmipäiväiseksi siis, sillä se alkoi jo perjantaina. Perjantaina taisin kirjatakin tänne menun. Sen jälkeen aika on toteutunut aika lailla tyyliin "Ei meillä lasketa!" Voin yrittää muistella syömisiä, mutta muistamisesta en mee sitten ollenkaan enää takeisiin.

Lauantaimenu :

Klo 7 : Kahvi ja kahvin kans jotain. Ehkä leipää?

Klo 10 : Kahvi ja voisilmäpulla

Klo 12 : Näpistelin vähän broilerinlihaa, kahvia, pieni pala mansikkaleivosta ja jäälauttaleivosta

Klo 17 : Broileririsottoa, salaattia, leipää, maitoa, jäätelöä

Klo 20 : Kahvia, 2 ruisleipää, jossa päällä oivariinia, juustoa, lihapala, kurkkua, 2 pientä palaa jäälauttaleivosta

Sitten :

Tämän päivän menu :

Klo 8 : Kahvia ja pieni pala mansikkaleivosta, munkki

Klo 12 : Porkkanakeittoa, lihakastiketta ja 2 perunaa, salaattia, 2 pientä sämpylää voin kanssa, maitoa, kiivikiisseliä

Klo 14 : Kahvia ja pieni pala mansikkaleivosta

Iltapäivällä olin auton kans liikkeellä Satuin ajamaan myös erään makeistukun ohi. Ei sentään, en onnistunut ajamaan ohi, vaan tietysti poikkesin sinne! Olin kuitenkin tehnyt pyhän päätöksen, etten ostele ylettömästi. En mitään isoa pakkausta suklaapusuja, tai mitään muutakaan, vaikka sais kuinka halvalla. Yllätyksekseni myyjä ei ilahtunutkaan minut nähdessään. Kyllä jo naamasta pitäisi karkinystävä, potentiaalinen jättiostaja tunnistaa ja hihkaista innoissaan : Tervetuloa!! Myyjä sanoi vaan yrmeästi päivää, eikä virkkanut sen enempää. Ei edes maistiaiskarkkia tarjonnut. Senkin sain napata ihan oma-aloitteisesti. Ostoskärryyn lähti vain paketti jotain kaura-jugurtti-välipalakeksejä, yksi Dajm-patukka ja joku energiapatukka. Kassalle tullessani maistiaiskori oli nostettu piiloon kauemmas. Siinä oli enää muutama karkki jäljellä. Kuinka nuukaa!!

Automatkan aikana tuli siis syötyä se Dajm-patukka, energiapatukka (ei ollut yhtä hyvää kuin Dajm) ja Fazerina-tuutti. Kotiin ajellessa marmatin vielä mielessäni yrmeää karkkimyyjää, joka ei edes maistiaista tarjonnut. Muistui samalla mieleen eräät messut, joissa messuedustaja karjaisi ohikulkijalle, että "vain yksi karkki per naama!"  Pah, eihän sitä asiaa niin kuulu hoitaa, se on huonoa mainosta. Karkkia jakaessa pitää hymyillä ja kehoittaa ottamaan vielä toinenkin kourallinen ja vielä taskuun vähän kotituliaisiakin! Messujen päätarkoitushan on syödä karkkia! Mä ainakin painan negatiivisessa mielessä mieleeni ne yritykset, ketkä kehtaa pihtailla karkkejen kans.

Noo, ehkä sillä karkkimyyjällä oli tänään vain huono päivä, eikä tunnistanu ostavaa vakioasiakasta. Viimeisenä jäi kuitenkin Dajmin maku mieleen, että ihan paha maku suuhun ei sentään siitäkään paikasta jääny.

Kotona illalla söin vielä jotain R-kioskilta löytämääni proteiinirahkaa. Ei kovin hääppösen makuista, mutta sanotaanko vaikka, niinku entinen poika, että "ennen syö, ku selkääns ottaa". Ja sit maistoin 2 siitä pihistä karkkitukusta ostamaani kaura-jugurtti-keksiä. Niistäkin voi todeta, että menetteli, mutta herkullisempaakin on tullu syötyä, ihan jo tän päivän aikanakin!

että täällä ei oo näkyny pitkään aikaan roskapostirobotteja, niin eikös tänään ollu mokomilta jo monta kommenttia täällä!! Tiedättekö muuten, pääseekö mitään kautta enää poistamaan robottien kommentteja, jos ei oo hoksannu ajoissa valita kojelaudalta "halinnoi kommentteja"? Usein tulee klikattua vaan "tarkastele kommentteja" ja sitä kauttahan niitä ei pääse poistamaan?

Tänään tuli herkuteltua. Mutta vastapainoksi kävin pyörällä kyläpaikassa, jossa herkkuja tyrkytettiin, joten eiköhän ne siinä tullu korvattua. Ja samalla kun otin pakkasesta viikonlopuksi jäälauttaleivosta sulamaan, tuli sitäkin vähän maistettua. Ihan vähän vaan! Ja oli muuten taivaallisn hyvää!! Nii ja kun nyt pakastimen ovea tuli raotettua, niin tuli otettua samalla yks pieni jäätelöpuikkokin. Mut tosiaan vaan pieni. semmonen ihan surkeen pieni, mitä jäätelöautossa myydään perhepaketissa. Kyllähän te tiedätte..?

Päivän menu :

Klo 8 : Kahvi ja 2 ruisleipää. En muista mitä päällä, luultavasti Oivariinia ja juustoa, ehkä kurkkuakin

Klo 9.30 maissa : appelsiini

Klo 12 : Kahvia, muffinsi ja jäätelöä

Klo 13 : pari näkkäriä + juustoa, pieni pala vaaleaa leipää ilman mitään päällistä

Klo 15 : pala tonnikalapiirakkaa, 3 vaahtokarkkia

Klo 17 : Kanakeittoa, ruisleipä + oivariinia

Klo 19 : 2 ruisleipää + oivariinia, 2 kananmunaa, juustoa, kurkkua. Pieni "käppyräkurkku". Viinirypäleitä. Omena. Pieni pala jäälauttaleivosta. Surkeen pieni jäätelö

Klo 22 : appelsiini, pari näkkäriä oivariinilla

Tiedoksi kaikille, että nyt tuli nälkä.

Keskellä yötä.
PAH!
Alan nukkumaan, nin on nopeammin aamu ja saa syödä.
Tosin yleensä yönälkä ei tunnu enää aamulla.
Kumma.

Sorvatar tuolla arveli, että Hilma-täti on elänyt pula-ajan. Pitää paikkansa. Pula-ajan perujahan se kaikki säästäväisyys on. Hilma-täti ottaa talteen muovipussitkin luonnosta, pesee ja käyttää uudelleen roskapussina. (Onkohan tätä mainittu koskaan Niksi-Pirkassa?)Hilma-täti ei tarvitse Tupperware-rasioita, koska Oivariini-purkit käy ihan yhtä hyvin pakastusrasioina. Tätä samaa käytän kyllä itsekin. 

Hilma-täti miettii jatkuvasti uusia säästämiskeinoja, joten hänen kanssa saa olla tarkkana, mitä puhuu. Kerran nimittäin erehdyin vahingossa lukemaan lehdestä ääneen vitsin, että suihkuveden voisi kerätä talteen ja käyttää myöhemmin vessan huuhteluun. 
"No mutta, sehän olis hyvä idea!" Hilma-täti innostui silmät säihkyen. Saman tien hän alkoi miettiä, miten sen voisi toteuttaa. Pitäisi olla joku iso saavi, jonne menee seisomaan suihkun ajaksi, jolloin suihkuvesi jää saaviin talteen. Seuraavalla vierailukerralla kurkin uteliaana kylpyhuoneeseen, että joko semmoinen oli laitettu. Ei näkynyt saavia. Ehkä Hilma-täti oli jo unohtanut tai todennut kuitenkin hankalaksi toteuttaa. Tottahan se tietenkin on, että vettäkin menee paljon haaskuun. Hilma-täti, myöskin huussiajan kokeneena, usein surkuttelee, kuinka kakat lasketaan veteen eikä kompostiin. Puhumattakaan siitä, kuinka jossain pään maailmaa puhdas vesi on kortilla, ja meillä sitä lasketaan vessanpytystä alas. Totta, niin totta.

Jouluisen voipulan aikaan sensijaan Hilma-täti tuntui ihan kuin "piristyneen". Yhtäkkiä tulikin niin tuttu, niin tuttu asia! Käsite "voivuori" aikanaan meni ihan yli Hilma-tädin ymmärryksen. eihän sellaista voi olla! Mutta voipula voi tulla! Pikapikaa Hilma-täti soitti minulle "onko siellä teilläpäin kaupassa voita? Tuo äkkiä, jos löydät!" Meilläkin oli voipula. Jostain onnistuin silti löytämään pienen paketin hirvittävän kallista maalais-kirnuvoita. Ajattelin kuitenkin, että Hilma-täti on kirnuvoinsa ansainnut ja vein sen hänelle. Hilma-täti siitä soittamaan heti ylpeänä Selma-tädille : "Ootkos saanu mistään voita? Mullapa on!!"

Voipula loppui aikanaan. "No äkkiäpäs se voipula loppui!" Hilma-täti tuhahti. Ja uutta kananmunapulaa ei enää uskonutkaan, vaan tuumi, että "se on kauppiaitten vippakonsteja, että saisivat ihmiset ostamaan!"

Monilla lienee se periaate, että lautanen pitää syödä tyhjäksi. Oon tässä asiassa toisaalta samaa mieltä. Ainakin, jos on itse ottanut ruuan lautaselle. Eri asia, jos joku toinen on läpännyt lautasen liian täyteen. No ei tietenkään ähkyyn saakka kannata syödä edes omalta lautaselta... Ei vaikka ois ihan itekki erehtyny liikaa ottamaan. Mulle harvemmin käy niin. Yleensä maistuu kyllä koko lautasellinen. Ja saan kamppailla mielihalua vastaan ottaa lisää. Paitsi... jos on jotain tosi pahaa ruokaa... kuten eineslihapullia...tai sieniä...tai kalamureketta...

Sitten on sellaisia, kuin Hilma-täti... Hilma-tädille ei suinkaan riitä, että syö lautasen tyhjäksi. Ehei... Koko KATTILA on syötävä tyhjäksi! Lienenkäö jo kertonut siitäkin kauhukokemuksesta, kun jouduin syömään 3 kukkuralautasellista puuroa Hilma-tädin luona? Hilma-täti ei kysele. Hilma-kauhoo lisää, kunnes kattila on tyhjä. Hilma-tädille ei tässä asiassa pärjää kukaan. Paitsi edesmennyt Elmo-setä. Hilma-tädin silloinen "poikaystävä".

Satuin kerran olemaan yhtä aikaa kylässä.  Minä otin kiltisti vastaan kaikki kauhomiset. Luulin niin tekevän Elmo-sedänkin. Mutta Elmo-setä olikin nopeampi. Elmo-setä nappasi kiireesti lautasen syliinsä. "Ei kiitos!"
"Mutta pitää ottaa. Tämä pitää syödä kaikki," Hilma-täti sanoi.
"En minä ota," Elmo-setä vastasi tiukasti.
"Mutta, mutta. Ruoka menee hukkaan, jos sitä ei syö," Hilma-täti selitti.
"Hukkaan se menee lopulta mahankin kautta!" Elmo-setä tokaisi.
Hilma-täti jäi kerrankin sanattomaksi ja lopetti tyrkyttämisen.

Itse ajattelin, että toi oli hyvin sanottu. Hukkaan se ruoka lopulta mahankin kautta menee!

Aamulla satoi kaatamalla. Meinasin ensin, etten viitsi lähteä pyörällä, mutta sitten sade lakkasikin. Päivällä paistoi jo aurinko. Takaisintullessa oli kuitenkin melkoinen vastatuuli. Jos ei se vastatuuleen puskeminen polta kaloreita, niin ei sitten mikään!

Jääkaapista löytyi itäneitä perunoita. Liekö liian aikaista, mutta pistin ne multaan kuitenkin. Mieluummin kuin roskiin.

Päivän menu :

Klo 6 : Kahvi ja ruisleipä+raejuusto, kinkku, kurkku

Klo 9 : Kahvia, 3 pientä karjalanpiirakkaa

Klo 12 : 2 Ruisleipäpalaa oivariini-suolakala-kurkku-päällysteellä, tomaatti, kahvia

Klo 14, Kahvia

Klo 17 : appelsiini

Klo 21.30 : 2 ruisleipää, päällä raejuustoa, juustosivu ja kurkkua ja viinirypäleitä



Haa, tästä tulikin taas HERKUTON PÄIVÄ!! Jo 4. tällä viikolla.

Joskohan melkein vaikka onnistuisin siinä Vain yksi herkkupäivä viikossa-tavoitteessa

Pullakauppiasta harmittaa selvästi mun laihdutus Paras voisilmäpullaostaja kautta aikoihin, eikä huoli enää pullaa kuin joskus tosi harvoin. Lohdutukseksi ostan kuitenkin ruisleipää. Jota sitäkin tulee syötyä ihan liikaa!! Humpsista vaan, tänään meni puolet limpusta!!

Päivän menu

Klo 8 : Kahvi + ruisleipä (raejuusto, kinkku, juusto, kurkku)

Klo 10 : Puuro ja mehukeitto

Klo 11.30 : Kahvia, ruisleipää suolalohen kans (en laskenu montako)

Klo 13 : savukalaa, kurkkua ja tomaattia

pitkin iltapäivää ruislimppua ja lohta (ei meillä lasketa)

Klo 20 : jugurttia

Herkuton päivä taas! Vai voikohan tätä sanoo herkuttomaks, kun tuli syötyä niin paljon sitä herkullista ruislimppua ja kalaa...? Söin hyvää RUOKAA, mutta LIIKAA!

Aina mulle käy näin! Olin naputtanut tänne pitkän ja syvällisen pohdinnan tästä mun painonpudotusprojektista, niin eikös teksti mee häviämään! Ärh.

Lyhyesti siis : KILO MIINUSTA viimeviikosta!! Vältyitte siis kaikki siltä kauhukuvalta, että näkisitte mut vaikka minihame päällä kylillä kouhkaamassa. Se näky ois taatusti ainaki vetäny kaikkien katseet puoleensa!!!Tiedä, vaikka olisin innostunut taas ihan valokuvaamaan sitä näkyä, jotta kaikki varmasti olisitte nähneet.

Sille mun kirpparilta 1,5 eurolla ostamalle minihameelle ei ny sit ollukaan käyttöä. Harmi. Katotaan, pidänkö sitä kesällä vaikka shortsien asemasta jossain rannalla? Vai arvonko täällä tämän mun uhkakeksimiskilpailun palkinnoks?

Nyt olikin ainakin 3 pahaa rangaistusta peräkkäin. Kaksi niistä toteutin. Onneks vältin tän kolmannen. Seuraava onkin oikeestaan pikemminkin palkinto, sillä uiminen on mun lempiharrastuksia Mutta ihan hyvä, sillä hyväähän uinti tekee. Ja saan mäkin vähän hengähtää. Henkeä haukoinkin tuossa aamulla, kun totesin, että oon noin kauheesti pudottanu painoa ja vielä on 10 kiloa pudotettava, ennen ku oon ees normaalipainossa!! Mieletön urakka. Ja pudotus käy aina vaan hitaammin. Kattelin, niin tuossa alkuaikoina on tosta noin vaan lähteny kaksikin kiloa viikossa. Nyt vaaka heiluis mieluiten vaan ylöspäin...

Mutta Nyt sain pitkästä aikaa painoa taas vähän alaspäin. Niin kovan työn takana se oli, että taidan ihan palkita itseni jotenkin. Ehkä en kuitenkaan millään pussillisella voisilmäpullia...

Nyt lähetän tän tekstin ja katotaan tuleeko tällä kertaa perille..

Kylläpä 2 viikkoo hujahtaa ihan tosta vaan!! Vastahan keekoilin ympäriinsä ne kammottavat liian pienet vaatteet päällä. Ja sitä ennen viruin paastopäivää. Lihapullarangaistus oli niin paha, että sen välttääkseni onnistuin saamaan painon lukemaan 78,5, mutta sen jälkeen ei auttanu, vaikka 2 seuraavakin oli tosi pahoja uhkia Mutta nyt peukut pystyyn, että tämän noususuhdanteen jälkeen pain olisi huomenaamulla lukemassa 78. Ihan vaan lähimmäisiä ajatellen, etteivät joudu katselemaan mua kammottavassa minihame- ja tiukkapaita-lookissa!

Tämän päivän menu :

Klo 6 : Kahvi + 2 ruisleipää raejuuston, kinkun ja kurkun kans

Klo 10 :Kahvi ja ruisleipä + oivariini

Klo 12 : 5 pinaattilettua, tonnikalasalaattia, näkkkäriä, maitoa

Klo 14 : Kahvi + puolikas ruispalaa

Klo 15 : Omena

Klo 17 : ruisleipä + raejuusto, kinkku, juusto, kurkku

Klo 19 : viinirypäleitä, jugurttia, muroja ja marjajauhetta

Mut huomaattekos, että mulla on ollu peräti kaks herkutonta päivää peräkkäin?!!

Klo 7.30 : Kahvi ja pari pientä palaa ruisleipää + oivariinit

klo 10.45 : luomukaurapuuro + mehukeitto, 2 ruispalaa + oivariini, kinkku ja juusto

Klo 12 : lohilaatikkoa, salaattia, näkkäriä, maitoa, kahvia

Klo 14.30 : Kahvia ja 2 juusto-kinkkuruisleipää, mandariini

Klo 18 : mandariini

Klo 21.30 : 2 ruisleipää + raejuusto ja kinkku. Hassaan vielä syömällä vähän jugurttia marjajauheen kera.

Pah, heti näkyy painossa eiliset herkuttelut. Ja edessä toiset mokomat! Nyt pitäis muistaa NIRSOILLA ja KURSAILLA!

Päivän menu :

Klo 7.30 : Kahvi, 2 pientä ruisleipäpalaa + oivariinit

Klo 10 : Kaurapuuro + mehukeitto, 2 pientä ruisleipäpalaa + raejuusto, kurkku, tomaatti

Huoks. Juhlissa söin 3 pasteijaa, 2 pientä palaa täytekakkua, 1 pullan, 1 suklaadonitsin, 1 keksin

Klo 19.30 kotona : pala kurkkua ja puoli purkkia raejuustoa

Klo 20 : omenaomppu

KRÖHÖÖM!! nyt on Totisen, herkuttoman toukokuun 6. päivä... - ja kattokaas sivupalkista kaikki ekan viikon syntisyöpöttelyt!!

No niin, tänään illalla on ekat synttärit. Nyt sitä ennen oon syöny :

Klo 7 : Kahvi ja pari ruisleipää

Klo 9 : kahvia, 2 pientä karjalanpiirakkaa (mitä sulhaspiirakoita ne nyt oli) pulla (ihan pakko li syödä, vaikken vielä ollu ees kylässä..)

Klo 11 : Omena

Klo 12.30 : 2 pientä karjalanpiirakkaa, 2 ruisleipää, maitöa, mandariini

Klo 15 : ruisleipä savukalan, juuston kans, toinen ruisleipä, jossa päällä broileria, salaattia

Loppuilta synttäriherkkuja syöden : pullapala, sacherkakkua, muutama sipsi, jäätelöä, 3 keksiä ja 5 karkkia

Klo 21 : puuroa ja mehukeittoa

klo 22.30 : salaattia

Ja huomenna uudet kemut. Pitäkää peukkuja, että pysyn siellä kohtuudessa!!

Meinasin jatkaa kommentteihin, mutta sitten tuumin, että tuskin kommentoijat jaksaa käydä seuraamassa, onko kommenteihin vastattu. Sen sijaan uuden kirjoituksen huomaa paremmin. Niin aloitin taas uuden. Vai mitenkä on? Käykö kukaan tarkastamassa, onko kommentteihin vastattu? itellä tuppaa ainakin unohtumaan, vaikka kommenttia kirjoittaessa, on vastauskommenttia odottanutkin. Eli onko parempi vastata kommenttien alle, vai aloittaa uusi aihe vastaamalla kommentteihin?

Niin, meinasin kirjoittaa siitä ehdottomuudesta. Mun mielestä sellanen ehdottomuus on hyvä, ettei ostele kotiin herkkuja. Ja ettei ainakaan niitä kotona syö. Paitsi ehkä, jos on vieraita. Mut se on paha, jos menee niin ehdottomaks, ettei voi kylässäkän syödä mitään herkkuja, eikä vaikka töissä, jos tarjotaan. Sillo joutuu kieltäytymään ja perustelemaan kieltäytymistään ja väittämään vastaan, että en oo yhtään liian tiukalla dieetillä ja taatusti mulla on aihetta pudottaa, enkä oo mitenkään teitä muita arvostelemassa tällä kieltäymykselläni enkä etenkään väitä, ettei tarjoomus olis hyvää. Se menee rasittavaks. Lisäksi toisten herkuttelua katsellessa tulee niin surkea marttyyriolo, että on vaarassa kaiken loputtua painella suoraan herkkukauppaan. Eli kaikkein helpoimmalla pääsee, kun ottaa sen yhen pullan tai yhen karkin ja sen jälkeen sanoo, että hyvää oli, mutta ei kiitos enempää! Se on sitte eri asia, että pystyykö tyytymään siihen yhteen. Toisinaan mieliteko jää päälle, ja haluaa vaan LISÄÄ!!Pitäisi koittaa pysyä siinä herkkujen kohtuukäytössä, ettei muutu ihan syöpöksi herkkuholistiksi!

Tuossa kaikenlaista mietiskellessä muistu mieleen muutaman vuoden takainen jalan murtuma. Olin koko ihanan toukokuun tuomittu kävelykyvyttömäksi. Jalka parani pikkuhiljaa. Aloitin kuntoilun kävelemällä postilaatikolle ja takaisin. Siitä pikkuhiljaa enemmän. Keppien kanssa kävellessä  sai välillä kommentteja. "Eikö tuo oo vähän vaarallista urheilua!" sanoi eräs tuntematon vastaantulija tuimasti. (no sängyn pohjalle olisin varmaan jääny ilman sitä vaarallista urheilua. Kunto rapistuu uskomattoman äkkiä) Sitten jotkut moralisoi. Eräskin nainen kysyi ensin, mitä minulle on sattunut. Kerroin, niinkuin asia on, Mielestäni en mitenkään erityisesti valittanut edes. Silti nainen alkoi moralisoida "Olisit kiitollinen, että saat kuitenkin olla kotona. Voisit joutua virumaan vaikka sairaalassa!" Hymähdin, että näin on. Se tuntui kuitenkin pahalta. En tuntenut ansainneeni sitä saarnaa. Miksi ei voinut sanoa vaikka, että "Tsemppiä, pian se paranee!" Ei nytkään kunnossa ollessani kukaan tule sanomaan, että olisit kiitollinen, että ei ole jalka kipeä! Vaikka nyt siitä olisikin aihetta olla kiitollinen.
Jalan sitten vähän parannuttua, totesin sen, että harva osaa kävellä rinnalla hitaasti. Usein kävelykaveri ponkaisi painamaan täysillä, ja jäin perään linkuttamaan.

Se pieni murtuma oli opettavainen kokemus. Hetken sain tarkastella maailmaa kipein jaloin. Todeta, kuinka lyhytkin matka voi tuntua maratonilta. Kuinka levähdyspenkkejä löytyy tosi harvoista paikoista.  Kuinka kaikki kulkevat lujaa ja harva odottaa. Tämä palaa joskus mieleeni Hilma-tädin kanssa hitaasti kävellessäni. Hitaasti toisen rinnalla kulkeminen on uskomattoman vaikeaa.  Harvoin muistan, miltä tuntui kun jokainen askel oli hidas, ja kaikki kulkivat nopeammin. Mutta aina silloin, kun se muistuu mieleen, tunnen myötätuntoa kaikkia hitaast kulkevia kohtaan. En mene moralisoimaan, että "ole kiitollinen, ettet kuitenkaan joudu makaamaan sairaalassa," vaan yritän itse olla kiitollinen siitä, että on terveet jalat ja kunnioittaa sitä hitaastikulkijaa, jonka lyhyt matka on suurempi urheiluponnistus, kuin omani pitkäkin lenkki..

jäädä kotiin ja altistua sen sijaan kiusaukselle vetää napaansa synttärilahjaksi aikomansa suklaalevyt?? Tänä viikonloppuna Possumunkki on kutsuttu kolmille synttäreille. Perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Tänpäiväset lintsasin. En oikeestaa ois kerinnykää töitten takia. Tai miksei vähän myöhässä ois kerinny, mut totesin, että kolmet kakkutarjoilut on jo liikaa. Onnittelin ja jäin kotiin.  Huomisille oon menossa. Sunnuntaisista en oo varma. Oon kyllä lahjat (ne on itseasiassa kolmoissynttärit, että jos oikein tarkkoja ollaan, niin tänä viikonloppuna on kuudet synttärit!) jo hankkinu. Ja lahjoihin kuuluu osana pienet suklaalevyt. Joten, jos en mene synttäreille syömään synttärikakkua, niin sit on vaarana syödä vahingossa itse ne suklaalevyt. Kumpiko pahempi?

Tänään en kyenny elämään ihan täysin herkuttomasti. Kyllä tässä taitaa kuitenkin toteutua se mun alkuperäinen suunnitelma, että mieluummin niin päin, että yksi herkuton päivä viikossa ja loput herkkupäiviä. En mä ny ihan kauheesti sortunu. Yhen jäätelön ja karkin verran vaan. Kun tarjottiin. Ei ollu mun syy...

Tässä päivän menu :

Klo 7 : Kahvia ja pari ruisleipää

Klo 10 : sama kuin edellä

Klo 11 : jäätelö ja karkki

Klo 12 : Tonnikalapastaa, näkkäriä, maitoa

Klo 14 : Kahvia ja ruisleipä, mandariini

Klo 19 : Kananrintaa, salaattia

Klo 21 : juustoruisleipä, jugurttia + marjajauhettta

Klo 22.30 omena

Eihän tää silti kauhee paha menu ollu. Eihän?

Tänäänkin nukuttaa. Mikäs unitauti muhun on iskeny?

Päivän menu :

Klo 6 : Kahvia ja pari ruisleipää

Klo 9 : sama kuin edellä sekä 1 mandariini

Klo 12 : Lihakastiketta ja 2 perunaa, salaattia, maitoa, pari näkkäriä

Klo 13 : Kahvia ja 1 ruispala

Klo 15 : sama kuin edellä ja 1 mandariini, pari pientä voileipäkeksiä

Klo 17 : pari pientä palaa ruisleipää

Nyt meni niin hyvin, etten oo syöny tänään herkkuja ollenkaan. Mietin, joko uskallan laittaa niin otsikkoon, vai vieläkö lankean..? Kaikkien leipien päällä on Oivariinia. Leipää on ehkä vähän liikaa, mut sentään se on ruisleipää. Voileipäkeksejä ei kai lasketa herkuksi. Mä en ainakan laske, koska ne ei maistu oikein millekään.

Klo 21 : vielä yks pala ruisleipää, lasi maitoa, turkkilainen jugurtti marjajauheen kera