Kotona, kotona, mä oon taas kotona! Ihana kellahtaa taas omaan punkkaan. Omaa vaakaakin testasin sen verran, että kyllä se on sama yhteistyökyvytön jukuripää kuin ennenkin!! Selitin sille, että kuuleppas nyt, kyllä se on sillä lailla, että sinä valehtelet. Toiset, PAREMMAT vaakat, näyttää ainaki 2 kiloa vähemmän. Ei uskonu! No, otan kuitenkin virallisen punnituksen vasta aamulla. Kuka tietää, vaikka sitä aamuun mennessä vähän hupenis elopainoo. Että aamuun saakka on toivoa. Oon ainaski siivonnut viime aikoina niin paljon, että oon suorittanu jo ainaki puolen vuoden siivousrangaistukset ennakkoon Huh, oon suorastaan näännyksissä kaikesta siitä siivouksesta. Ja ruokapöytäänki oon JUOSSU sen verta ahkerasti, että jo siinä on juoksuharjoitteluaki tullu.

 

Viikonloppuna, muuten, ensimmäisen kerran joku älys sanoa, että kylläpäs sä oot laihtunu! Se oli tosin eräs heikkonäköinen mummo, joka ehkä erehty, kun mulla oli semmonen iso, hölttänä takki päällä. Tai ehkä se oli kohteliaisuus. Tietenkin oli kohteliaisuus,oli se sitten totta tai ei. Joka tapauksessa olisin voinut siitä paikasta antaa vaikka ruusukimpun sille kiltille mummulle!

Ite tuumin sitten iltasella, että jos musta jotain on lähteny, niin se kaikki on lähteny jaloista. Mahan paikalla on edelleen iso pullataikina. Eksyny kai joskus leipomispäivänä väärään paikkaan. Possumunkki, kävelevä pullataikina! Oikeestaan aika kätsyä. Seuraavan kerran kun tekee mieli pullaa, nostan vaan masun leipomispöydälle. Siitä sitten vaan leikkelemään taikinapaloja, joista pyörittelen vaikka korvapuusteja. Ja pian tulee uunista ihana pullantuoksu, ja tervetuloa kaikki pullakahvlle!

Rupesko ällöttään? Hyvä Siinä tapauksessa oon pelastanu jonkun laihduttajan innostumasta ahmimaan kotipullaa. Oikeastaan mähän oon melkein jo hengenpelastaja! Pullaanhan voi vaikka tukehtua ahneuksissaan!

Hä? Tulikos nyt MULLE tosiaan kotipullan mieliteko? Tuollaisen kuvottavan mielikuvan jälkeen. T o i v o t o n t a !!

Ehkä pitää nyt vaihtaa puheenaihetta ja muistella vaikka sitä kertaa, kun Possumunkki ihan oikeasti toimi hengenpelastajana..

Se oli eräs myöhäinen kesäilta. Possumunkki oli tulossa jostakin. Ajeli autollaan pitkin maalaistietä. Yhtäkkiä huomasin tien toisella puolen ketun väijyksissä. Se oli juuri hyökkäämässä tien toisella puolen olevan jäniksen kimppuun. Jänis ei ollut vielä huomannut kettua. Mutta ketun harmiksi juuri silloin paikalle porhalsi Possumunkki autollaan. Kettu ei voinutkaan hyökätä, muuten se olisi jäänyt auton alle. Silloin jäniskin huomasi auton, ja ehkä ketunkin, ja juoksi  salamannopeasti karkuun. Kettu näytti harmistuneelta. Että silloin Possumunkki olisi ansainnut jänikseltä vähintään porkkana-ansiomerkin kiitokseksi!!