Tänä aamuna kännykkä hälyytteli itsepäisesti monta kertaa. Ja joka kerta minä kuittasin vaan hälytyksen tuonnemmaksi. Ei herätystä, heräsin ihan ittekseni, ilman kelloa seitsemältä, vaan sitä punnitusta... Jotenkin ei vaan punnitus yhtään houkuttanut. Ja halusin ensin liristää kaikki, ihan ihan kaikki ylimääräiset tuonne vessanpyttyyn. Siinäkin voi kummasti painoa tippua wink Niistin jopa nenänikin ensin tyhjäksi. Sitten, kaiken tuon jälkeen uskaltauduin lopulta äsken vaakalle. Jee, auttoihan ne liristelyt, 79:n oli päästy, joten ei tarvitse lähteä tänä aamuna hetkessä herättävälle avantouinnille!! Sitten vaan kohti uutta eli eineslihapullauhkaa, joka on kyllä pahin ainakin tähänastisista...!... Huh

Linnut laulaa ja aurinko paistaa, joten taidan lähteä sen sijaan pienelle aamulenkille. Jos siellä vaan pysyy pystyssä... Aurinko on osittain jo sulattanut teitä, mutta näin aamulla voi olla kyllä äkkiliukasta.

Jatkanpa vielä.. Lenkki tuli tehtyä. Kävely sellainen. Tiet oli jo ihan sulia. Ois pärjänny vaikka jo lenkkareilla.  Ihana kevätaamu. Voi kun sais joka aamu lähdetyks ulkoileen.

Takaisin tullessa meinas kyllä vähän jo väsy yllättää. Yhdessä alamäessä rupes yhtäkkiä tuntumaan, että nyt maa pyörii alla. Pysähdyin hetkeksi. Jatkoin sitten matkaa. Tuntui vähän olo huonolta. Kyllä se siitä ohi meni ja pääsin hyvin pyörtymättä kotiin :)
Ja ah, ihanaa syödä nyt puuroa ja ruisleipää. Mun mässyttelyyn tottuneelle elimistölle tais olla liikaa ponnistelut tän aamun punnitustulokseen päästäkseni. Enhän syöny eilen iltapäivällä muuta ku jugurtin. Illalla rehkin 2 tuntia kuntosalilla ja sen jälkeen söin vaan yhden päärynän. (No aamupäivällä söin kyllä 2 perunaa ja kastiketta+ leipää ja lisukkeita, joten en nyt millään nälkäpaastolla ollu) Ja sitten lähdin tänään vielä tyhjällä masulla lenkille. Voimillehan se otti.