Mitä te vastaatte, kun joku kysyy "mitä kuuluu?" Mun mielestä se on äärimmäisen ärsyttävä kysymys. Meen aina ihan änkäksi. Ei siihen voi vastata mitään järkevää. Vai mitä tuumitte näistä vaihtoehdoista :

- Kiitos hyvää! Entä itsellesi? (Ja plaa, plaa.. Pelkkää fraasia. Vähän kuin Hyvää päivää - Hyvää päivää. Ihan turhaa jaarittelua, sillä tossa ei vastannu oikeestaan yhtään mitään. Ja koska muka pelkästään hyvää kuuluis. Yleensä sitä kuuluu monenlaista ; sekä hyvää, että pahaa.)

- Eipä tässä ihmeitä (Näin vastaan useimmiten. Ja harvemmin kai sitä ihmeitä. Mikä ois sitten ihme? Vaikkapa tulivuorenpurkaus takapihalla tai vastaavaa. Ja vaikka sellainen olisi oikeasti sattunutkin, niin harvemmin se tulee ees mieleen sillon, kun joku kuulumisia kysyy)

- Kaikki, mitä ääneen puhutaan! (Näin vastaa yleensä eräs tuntemani pappa tähän kysymykseen. Mutta kysyjä tuskin haluaa saada vastaukseksi mitään näsäviisastelujakaan)

- Noo, marjastusta ja sen sellaista. Kävi vieraita. Kävin kylässä. Mimmi-täti sairastui keuhkokuumeeseen. Kissani sai angiinan. Vaihdoin työpaikkaa. Aloitin laulunopiskelun ja... (tässä vaiheessa kysyjän katse alkaa yleensä harhailla sen näköisenä, että lopeta jo, ja itselle tulee sellainen ajatus, että mitäs sitten kysyit.)

 

Ongelmahan on, että tuo kysymys on ihan liian laaja. Mitä sanoa naapurille, jota näkee joka toinen päivä? Kertoako iltapäivänokosista? Tai vanhalle tuttavalle, ketä ei oo nähny moneen kuukauteen tai vuoteen. Yhtäkkiä ei yksinkertaisesti edes muista, mitä aikaisemmin on jo kertonut. Ja vaikka muistaisikin, niin sen kertomiseen menis kerta kaikkiaan ihan liian pitkä aika. Ei voi kertoa vartissa 10 vuoden tapahtumia. Eikä rehellisesti sanottuna kaikille halua kaikkia kuulumisiaan edes kertoakaan. Joskus tekisi mieli vastata, että "mitäs se sulle kuuluukaan?" En halua levitellä kuulumisiani joka puolitutulle. Joten se "ei mitään erikoista" tarkoittaa aika usein suomeksi "en kerro!"

En myöskään aio vastata "mulla on oma blogi, Possumunkki, käy lukemassa sieltä, jos kiinnostaa!" Mun laihdutuskuulumisia pääsee lukemaan vain ihan  vahingossa. Vahingossa tänne eksymällä! Jos kiinnostaa. Sillä tää blogi jatkuu päivästä toiseen aina ihan samanlaisena. Tylsänä ja itseääntoistavana. Kukaan mun kuulumisia kyselevä ei varmaan jaksais kuunnella, jos alkaisin sepostaa tätä laihdutushistoriaani. Tänäänkään mulla ei oo mitään muuta sanottavaa,kuin että :

Taas tuli syötyä viikonloppuna ihan liikaa. Taas on paino noussu viikonlopun aikana. Ja taaskin mulla on jääny herkutteluvaihde viikonlopusta päälle, en osaa lopettaa. Vanha vitsi. Kuultu jo sata kertaa. Käsi ylös, jos joku ei oo vielä kuullu sitä täältä!