Lauantaina Possumunkilla oli ilo päästä mukaan Hilma-tädin korpimökille. Siellä bussiyhteyksien ulottumattomissa on niin ihanaa. Kuuluu vain linnunlaulu. (Ei vielä onneksi hyttysenininä, jota Possumunkki myös on jonkun kerran ollut siellä kuuntelemassa.)Hilma-tädin korpimökki on siinäkin mielessä eksoottinen, että siellä ei ole sähköä, ei vesijohtoja. Saunavesi kannetaan järvestä ja möksä lämmitetään vanhanaikaisesti puilla. Ulkohuussi kuuluu tietysti asiaan. Siinä on oikeaa tunnelmaa. Tulen rätinä on muiden äänien muassa niitä kaikkein rentouttavimpia ääniä Possumunkin mielestä.

Työnjako lähti niin, että Hilma-täti sytytteli tulet tuvan hellaan ja Possumunkki lähti saunanlämmitykseen. Tällä kertaa tulet syttyivät nopeasti. Saunavesikin tuli kannettua nopeasti, mutta sitten Possumunkki tuli katsoneeksi tarkemmin sankoja!

- IIIIIIIKKK!!! Possumunkki kiljaisi.

- Mikä hätänä? Hilma-täti huikkasi tuvan puolelta.

- Vesi on täynnä jotain pikkuötököitä!! Possumunkki kiljui.

- Ötököitä? Hilma-täti ihmetteli.

- No, tule katsomaan! Possumunkki kiljui.

Hilma-täti tuli ulos ja katsoi ämpäriin. - En minä näe mitään.

- No katso nyt! Pikkuötökkää täynnä! Ne uiskentelevat laumana ympäriinsä, Possumunkki sanoi.

Hilma-täti kurkisti uudelleen ja sanoi, ettei nähnyt mitään. - Vedessä nyt voi olla vaikka mitä. Ei sitä kannata pelästyä, Hilma-täti sanoi. Possumunkki yritti kauhoa ämpäreistä pois pikkuötököitä. Ämpärit alkoivat tyhjentyä vauhdilla. - Taitaa mennä kohta kaikki vesi, Hilma-täti nauroi. Possumunkki sai suurimman osan ötököistä pois, mutta totesi sitten mahdottomaksi saada niitä kaikkia pyydystettyä. Kaipa ötökkävedellä pesu vaan kuului mökkielämään, ja sillä siisti. Ei saanut olla liian nuuka.

Hilma-täti kohautti olkaansa ja meni hakemaan katiskaa. - Ymmärrätkö sinä, Possumunkki sen päälle? Mistä reiästä kalojen pitäisi sinne pyrkiä? Mitä nuo kaikki haat ja ovet siinä on? Pitääkö niitten olla auki vai kii?

Nyt Possumunkki puolestaan kohautti olkapäitään. Ei aavistustakaan. Possumunkki ei ollut ikinä kalastanut. Ei Hilma-tätikään, mutta jotenkin veri veti aina vaan kalastamaan. Ihan uuden katiskankin oli hankkinut. Niistä kaikista virveleistä puhumattakaan, joiden siimat olivat katkenneet puun oksiin tarttuessaan.

- No, kunhan jotenkin heitän sen veteen. Eiköhän sieltä kalaa sentään tule!

**

Illansuussa saunan jälkeen Possumunkki kuuli pihalta korviahyytävän kiljaisun! Hilma-täti! Mitä tädille oli tapahtunut? Oliko hän joutunut ehkä käärmeen pistämäksi? Possumunkki juoksi pihalle. Siellä Hilma-täti heilutteli katiskaa, jossa hyppi ehkä n 10 pikkuista ahventa. - Hui kamala, täällä on kaloja! Mitä minä nyt teen? Heitänkö ne takaisin veteen?! Hilma-täti kiljui.

-No ei! Possumunkki vastasi. - Nehän on lähiruokaa parhaimmillaan. Paistetaan ne tuossa hellan pesässä.

- Mutta kun ne on niin eläviä, Hilma-täti valitti.

Jotenkin lopulta kalat päätyivät uuniin ja halsteriin. Aika pieniksi ne siinä kutistuivat. Jokusen suupalan Hilma-täti ja Possumunkki kaloista kuitenkin saivat, vaikka Hilma-täti totesikin, että näissä on syömistä vähemmän kuin ravuissa.Niitä nakerrellessa Hilma-täti kertoi samalla eräästä alkukevään mökkireissusta, joka sai Possumunkin ihan pelästymään! Siitä kuulette ensi kerralla!! Mutta kertokaa, jos tiedätte, mitä mahtoikaan olla ne pienen pienen pikkuruiset parvessa uiskentelevat järvestä tulleet ötökät?? Ja katiskankäsittelyneuvoja otetaan myös kiitollisuudella vastaan! Miten hienoa olisikaan seuraavalla kerralla näyttää Hilma-tädille, että NÄIN SE LAITETAAN!