Perjantai-iltana Possumunkki lähti siis ajelemaan Hilma-tädin korpimökille. Ruuhkan keskellä ajatus korpimökistä houkuttikin kovin. Possumunkki mietti, mitä pitäisi viedä mökille. Kuin Hilma-täti olisi lukenut ajatukset, tuli kännykkään viesti : "Täällä on kaikkea. Ei tarvitse tuoda paljon mitään." "Mitä tarttee?"Possumunkki lähetti vastauksena. "No jos kahvipaketti" Hilma-täti vastasi. Selvä sitten, Possumunkki ajatteli. En turhaan raahaa ruokaa pilaantumaan, jos kerta kaikkea on. Niinpä hän osti vain kahvipaketin, pullaa ja jokusen karjalanpiirakan.

Illansuussa Possumunkki oli perillä. Se ihana rauha! Se ihana maisema! Se ihana pieni mökki keskellä korpea! Ja siellä sisällä istui Hilma-täti.

"Ei kai me enää saunaa jakseta lämmittää?" Hilma-täti kysyi väsyneen kuuloisena. Mutta Possumunkki oli koko hikisen matkan haaveillut puusaunan löylyistä ja uimisesta ja lupasi lämmittää saunan. Hilma-täti ei vastustellut.

Uimavesi oli vielä lämmintä. Possumunkki uiskenteli ja saunoi pitkän tovin. Hilma-täti kävi nopeasti vain pesulla. Hän vaikutti edelleen väsyneeltä. Alkoi silti keitellä saunakahveja. "Ei sinulla makkaraa satu olemaan?" Hilma-täti kysäisi. "En hoksannut tuoda," Possumunkki sanoi. Hilma-tätihän oli sanonut ettei mitään tarvitse, kaikkea on. "Eihän sitä oikeastaan mieli teekään," Hilma-täti sanoi nopeasti. "Onkohan meillä täällä mitään syömistä?Onhan leipää ainakin", Hilma-täti pohti. Sitten siinä auringonlaskua katsellessa kuistilla Hilma-täti kertoi lopulta jännittävästä mökkireissustaan :

"Minä tulin linja-autolla kaupunkiin. Siellä minä vaihdoin toiseen linja-autoon. Ja tulin kylälle. Sieltä minä kävelin tarvikekauppaan. Ja kyllä se oli pitkä matka. Minä meinasin ihan väsyä. Minä ostin sieltä sirpin. Ja lähdin sen kanssa kävelemään taksikopille. Siinä taksikopin vieressä oli kahvila. Siellä minä söin yhden sämpylän. Ja siinä oli justiin taksi paikalla, niin minä ajoin sillä tänne mökille. Mutta minä unohdin ostaa ruokaa. Eikä täällä ollut mitään. Sitten Perttu soitti. Se oli menossa Maijun luo ja aikoi poiketa samalla tässä. Mutta en minä kehannut pyytää sitä Perttua tänne ruokaa tuomaan. Sitten kun Perttu oli lähtenyt, minä soitin taksimiehelle, että lähdetäänkö käymään kaupassa. Me käytiin sitten kaupassa, mutta en minä sieltä paljon mitään hoksannut ostaa. Pussikeitoilla minä olen elänyt. Ja vissiin on menny välillä sokeritkin liian alas, kun on niin heikottanut."

Pelästyneenä Possumunkki kuunteli Hilma-tädin kertomusta. Kuulosti siltä, että Hilma-tädin yksinäiset mökkireissut alkoivat olla jo kovin vaarallisia. No onneksi mitään ei ollut kuitenkaan sattunut. Olihan se hienoakin, että uskalsi ja jaksoi lähteä kaikesta huolimatta.

"Mutta etkö sinä pelännyt yksin täällä mökillä?" Possumunkki kysyi.

"Mitäs pelkäämistä täällä?" Hilma-täti kysyi. "Minä en laittanut edes ovea lukkoon. Jos jollakin on asiaa niin tulkoon sisään. Eipähän tarvitse nousta yöllä ovea aukaisemaan."

 

Maassa maan tavalla. Ei Possumunkkikaan sulkenut ovea yöksi. Ei sisälle kukaan pyrkinytkään. Mitä nyt hiiri välillä vähän rapisteli nurkissa. Yöllä oli pimeää, vaikka puolikuu loistikin tosi kirkkaasti. Näkyi tähtiäkin. Katuvalojen loisteessa ei huomaa kuun ja tähtien kirkkautta pimeässä yössä.

Yöllä oli kylmä. Possumunkki, joka ei yleensä palele, tärisi vilusta. Ja yöllä huussissa käydessä piti katsella ympärilleen, oliko jossain karhuja tai susia väijyksissä.

Aamulla Hilma-täti oli jo sytyttänyt tulet hellaan. silti edelleen paleli. Lämmitettiin vielä päiväsauna ja nyt Hilma-tätikin otti kunnon löylyt. Ja väsyi sen jälkeen niin, ettei meinannut kotiin palattua jaksaa kävellä muutamaa rappua ylös hissille.

Possumunkki kuunteli huolestuneena Hilma-tädin puuskutusta. Vanha, riski Hilma-täti oli käynyt heikoksi. Eikä osannut enää ihan täysin itsestään huolehtiakaan. Kotiin päästyä Possumunkki kipitti viereiseen pitseriaan ja tilasi sieltä pitsan Hilma-tädille ja itselleen. Hilma-täti väitti, että pitserian pitsat olivat kovasti parantuneet sitten viime oston. Mutta Possumunkki arveli, että syy parantuneeseen makuun oli tällä kertaa nälkä!