Nyt kaikki kai hieraisi silmiään. Epäilee, että tuliko luettua oikein? Tai sitten Possumunkki valehtelee? Eihän se nyt suklaasta tuolla lailla kirjoittaisi. Itse asiassa en kyllä itsekään olisi uskonut koskaan niin kirjoittavani. Mutta totta se on. Vieläkin paha maku suussa. HUH!

Tulin kotiin nälkäisenä kuin susi. Ja lisäksi karkinnälkäisenä. Matkalla piti jo popsia yks pieni irtokarkkipussi. Kotona söin sitten terveellisesti kanaa ja salaattia. Sitten syöksyin kaappikarkkien kimppuun. Ekaks tein selvää niistä mulle säästetyistä laivatuliaisista. Niitä oli onneks vain pieni pussi. Mutta eihän  se makeannälkä siihen loppunut. Ahneuksissani muistin että kaapissa on myös yks tuliaisena saatu SUKLAALEVY!! Kerta olen nyt alkanut mässäileen, niin mitä tässä enää menetettävää. On muutenkin retuperällä koko laihari ja oon ihan kyllästynyt koko touhuun!

Hiippailin siis kaapille ottamaan vielä sen yhden suklaalevyn. Se oli ihan hienon näköinen paketti. Jotain mulle vierasta suklaata. Varmaan hyvää! Avasin paketin. Ah, suklaata, isoina paloina! NAMS!

Vesi kielellä haukkasin palasen. Ilme olisi varmaan ollut ikuistamisen arvoinen tajutessani, ettei se ollutkaan hyvää!! Se olikin oikeestaan tosi pahaa. Maistui ihan sokerittomalle kaakaojauheelle. Olisin voinut sylkäistä sen vaikka samantien ulos. Loppulevy palasi nopeasti takaisin kaappiin. Mieliteko alkoi siirtyä mieluummin vaikka viinirypäleisiin, jotka sentään on, paitsi terveellisiä, myöskin hyvänmakuisia.

Alkupettymyksestä toettuani lähetin lämpimät ajatukset levyn tuoneelle ihmiselle. Tuo paha suklaa palautti mun takaisin ruotuun. Muistin taas, kuinka järjetöntä on mättää herkkuja suuntäydeltä, ja tuhota hyvinalkanut, vaikkakin nyt vähän seisahduksissa oleva laihdutuskuuri. Olispa kaikki suklaa noin pahaa, niin ei olis mulla hätäpäivää! Veikkaan että tuo suklaalevy tulee säilymään ennätyskauan kaapissa.