Tänään pääsin taas testaamaan kännykän hienoa navigaattoria...

Olimme Rinkelin kanssa menossa yhteen paikkaan ihan vieraassa kaupungissa. Sovimme treffit Rinkelin pihaan. Rinkeli oli lupautunut kuskiksi, joten hyppäsin siinä Rinkelin kyytiin.

Lähdimme ajelemaan. Noin puolessavälissä matkaa Rinkeli kysäisi muina miehinä, että kai mä osasin reitin sinne paikkaan? - No en, vastasin. - Luotin, että sinä osaat, kerta reissua ehdotitkin ja olet kuski.
- En mä siellä mihinkään osaa, Rinkeli vastasi. - Mites nyt löydetään perille?
- no mulla on kyllä puhelimessa navigaattori, sanoin. - Muistatko osoitteen?
- No en

Hmm... muistin että siinä lähellä oli yksi koulu. Jospa navigaattori osaisi hakea sen koulun nimen perusteella. Yllättävää kyllä, se tunsikin koulun ja alkoi opastaa.
Kännykkänavigaattorin huonoja puolia on vaan se, että reittioppaan ääntä ei tahdo kuulla. Yksin ajaessani pidän kännykkää korvalla koko ajan kuullakseni ajo-ohjeet. Nyt oli helpompaa, kun toinen ajoi. Juttelimme niitä näitä. Yhtäkkiä kännykästä kuului jotakin.
- Mitä se sanoi? Havahduin. Laitoin kännykän kiireesti korvalleni : - Niin? Kysyin vaistomaisesti, mutta eihän nainen enää mitään puhunut. Katsoin siis ruudun karttaa. Suoraan eteenpäin vain. Mitä se sitten oli mutissut?
Ahaa, tuntinopeus oli punaisella. Ylinopeudestahan se oli varoittanut.
- Hei, Rinkeli, sinä ajat ylinopeutta.
- Höpö höpö, Rinkeli sanoi. - Mittari näyttää pikemminkin liian vähän. Ei sinun navigaattoriisi ole luottamista.

- Käännytäänkö tästä? Rinkeli kysyi moottoritien päässä, kun tuli ensimmäinen ramppi kaupunkiin.
- Ei näytä kääntymistä. Suoraan vaan, minä sanoin.
Pian kännykästä kuului taas jotakin mutinaa. - Mitä se sanoi? Vedin taas kännykän korvalleni : - Niin mitä haloja!? Rinkeli nauroi : - Ei se sinulle vastaa. Nauroin myös. Tuli seuraava käännös kaupunkiin, mutta navigaattori näytti edelleen vaan suoraan. Samassa huomasin, että siinä luki, että se etsii paikannusta.  - Niin mistä se kääntyy? Rinkeli kysyi. - Kaupunki jää jo kohta kokonaan taakse.
- En minä tiedä. Tämä on jumittunut paikalleen. Käänny tuosta seuraavasta.
Rinkeli kääntyi.
- Ja seuraavasta ehkä oikealle?
- Niin minäkin luulen.
-Minä luulen, että nyt pitää mennä suoraan, Rinkeli arvioi sitten.
- Varmaan joo, vastasin samalla, kun yritin räpelöidä navigaattoria. Yhtäkkiä se alkoikin näyttää taas meidän sijaintia kartassa, mutta kohteen se oli kadottanut.
- Aja 300 metriä ja käänny oikealle, naisääni sanoi nyt yllättävän lujaa.
- Se käskee oikealle, Rinkeli ilahtui.
- Mutta ei se voi olla oikein. Sehän vie takaisin ohitustielle.
Räpelöin edelleen navigaattoria.
- Mun suuntavaisto sanois, että pikemminkin tästä vasemmalle, Rinkeli sanoi.
- Niin minäkin luulen.
Ja yhtäkkiä kiljaisin : - Hei se on tuo talo tuossa!
- Niin onkin, Rinkeli totesi. - Hyvinhän me osattiin.

- Tee U-käännös, jos mahdollista, sanoi nainen navigaattorissa.