Pankkikorttiasia järjestyi. Tunnusluku on taas onneksi Possuunkin muistissa. Kaikkea sitä sattuu! Mutta pätkii se muisti sentään muillakin. Muistui tässä mieleen eräs kerta, kun jouduin yllättäen mummokuskiksi..

Possumunkki oli ollut kaupungissa ostoksilla. Siinä kaupan eteisessä pyöriskeli yksi mummo epätietoisen näköisenä. Tuli sitten Possumunkin luo. Possumunkki ihmetteli, mitähän asiaa mummolla mahtoi olla.

- Kuule, onko sinulla auto? Mummo kysyi.

Olihan Possumunkilla.

- Kuule, voisitko sinä heittää minut kotiin, kun minä en jaksa kävellä, eikä minulla ole kyytiä? Mummo kysyi.

- Missäs päin te sitten asutte? Possumunkki kysyi.

Mummo kertoi kaupunginosan nimen. Ei se ollut kovin kaukanakaan. Tottahan Possumunkki lupasi.

 

Noustiin autoon. Ajeltiin kohti mummon kaupunginosaa. Matka kului aika hiljaisissa tunnelmissa. Lopulta tultiin risteykseen.

- Kumpaas suuntaan käännytään? Possumunkki kysyi.

- Ihan sama. Ei sillä väliä, mummo vastasi.

- Eee... siis.. kummalla suunnalla te asutte? Käännynkö tänne oikeaan? Possumunkki kysyi, sillä oli sattumalta nyt ryhmittynyt sille puolelle.

- Joo, sinne oikeaan, mummo vastasi.

 

Ajeltiin hissuksiin.

- Onko tästä vielä pitkä matka? Possumunkki kysyi.

- Ei ole, se on tässä ihan kohta, mummo vastasi.

- Onko se joku noista taloista? Possumunkki kysyi osoittaen edessä näkyvää kerrostalorypästä.

- Ee.. ei kai, mummo vastasi.

Possumunkki hiljensi vauhtia entisestään.  - Näyttääkö tutulta?

- Ei vielä, mummo vastasi.

Tultiin jälleen risteykseen. - Kumpaan suuntaan käännytään? Possumunkki kysyi.

- En minä tiedä, mummo vastasi. - En minä muista, missä se on.

 

KÄÄK! APUA!  Possumunkki alkoi nyt mennä paniikkiin. Tämä oli kuin suoraan jostain painajaisunesta! Ajella vieraassa kaupunginosassa kyytimässä vierasta mummoa, joka ei muista, missä asuu!!

Kaupunginosa päättyikin siihen risteykseen. Possumunkki mietti, mitä oikein tekisi, jos mummo ei kertakaikkiaan muistaisi. Ajaako poliisiasemalle vai minne?

- Tuota, jos minä käännyn nyt takaisin, ja ajetaan ihan hiljaa uudestaan reitti läpi? Jos se oikea talokin sitten löytyisi. Kerrostalohan se oli? Possumunkki varmisti.

Mummo nyökkäsi. Sitten yhtäkkiä Possumunkin riemuksi osoitti sormellaan : - Se on tuossa!

Possumunkki päästi syvän huokauksen. - Ihanaa! Ajoi sitten talon pihaan, kysyi minkä oven edessä stopataan ja päästi huojentuneena mummon ulos. Kenties mummokin oli yhtä huojentunut. - Mitäs minä olen velkaa?

- Ette mitään! Possumunkki hihkaisi iloissaan saatuaan mummon oikealle ovelle. - Mukavaa päivänjatkoa!

 

Ja sitten Possumunkki kaasutti tiehensä kiireesti, ennen kuin kyytiin tuppautuu lisää mummoja, jotka ei muista, missä asuu...