Tykkään mattojen pesusta. - Ainakin kerran kesässä. Auringon paistaessa on kiva loria käsiä vedessä linnunlaulua kuunnellen. Se on jotenkin niin ihanan kesäistä puuhaa.

Tänään sain yhtäkkiä inspiraation mattopyykkiin. Tuumasta toimeen! Viimekesäisestä alushousuja myöten kastumisesta viisastuneena pukeuduin sadetakkiin. Sitä tulikin pari pikkutyttöä ihmettelemään. - Miks sulla on sadetakki päällä, vaikka nyt ei sada? Selitin, että mulla on taipumus kastua tässä hommassa niin, että päätin suojata itseni. Sadetakki olikin tällä säällä sopiva asuste. Se vähän lämmittikin. Helteellä ei olisi varmaan jaksanut pitää hiostavaa sadetakkia.

Joka vuosi oon jättäny matot matonpesupaikalle kuivumaan. Ei oo kukaan vieny. Viime vuosina oon pikkuhiljaa alkanu vähän salaa jo toivomaan, että jospa joku vaikka veiskin ne... Siitä sais hyvän syyn ostaa uudet matot. Mutta tuskinpa ne nytkään kenellekään kelpaa, sillä entistä vanhempia ja kuluneempiahan ne on. En raski ostaa uusia, niin kauan kuin vanhat matot on kunnossa. Ja jos ostaisin uudet, niin mihin ne vanhat matot sitten laittaisi. Roskiinko - älytöntä tuhlausta? Ja vielä älyttömämpää niitä ois varastoida jonnekin komeroon tilaa viemään. Kivuttomimmin niistä siis pääsisi eroon, jos joku nappaisi ne kuivatuspaikalta

Mattopyykki ja lattianluuttuus olkoon tän päivän liikuntana. Muuta en jaksa! Selkä siinä tuli kyllä pikkasen kipeeks, joten joku pikku jumppa vois tehdä ihan hyvää, mutta enpä siltikään jaksa...