Possumunkki kävi  tässä lauantaina Hilma-tädillä. Vähän siivousapua antamassa, kun täti on niin hauras ja heikkovoimainen. Pölynimuria pyöritellessään Possumunkki äkkäsi yhtäkkiä seinää vasten nojaavan valkoisen oven.

- Mistäs tuo ovi tullut? Possumunkki ihmetteli

- Se on tuo vanha makuuhuoneen ovi vain, Hilma-täti piipitti vienosti. - Kun minä ajattelin siirtää sen tuohon toiseen oviaukkoon, mutta ei se siihen sopinutkaan. Siinä oli erilaiset saranat. Mutta sitten minulta loppui voimat. en minä jaksanutkaan nostaa sitä enää siihen entiseen paikkaansa.

- Jaaha, Possumunkki vastasi. - No laitetaanpa se sitten takaisin vanhalle paikalleen!

Possumunkki tarttui miehenä oveen nostaakseen sen. UUHHH! Kauhistus! Ovihan painoi kuin mikäkin. - Miten ihmeessä, sinä Hilma-täti, jaksoit nostaa tuon oven?

- No, minulla oli sellainen pieni voimanpuuska vain, Hilma-täti vähätteli.

Possumunkki puuskutti kuin höyryveturi raahatessaan painavaa ovea paikalleen. Sitä piti käännelläkin ja vekslata monta kertaa, että sai mahtumaan ahtaasta oviaukosta, välillä matalamman kattokohdan alta ja huonekalujakin oli väisteltävänä. Lopulta sentään päästiin makuuhuoneeseen. Possumunkki koetti nostaa ovea saranoilleen. UUH! Sai nostettua, mutta saranoiden kohdalle sitä oli mahdoton saada. Hento, hauras Hilma-tätikin tuli nostamaan ja sovittelemaan. Eivät he kaksinkaan naisvoimin saaneet paikalleen.Lopulta Possumunkki sanoi kantavansa oven yläkerran varastoon ennen kuin se vielä seinän vierestä kaatuu jonkun päälle.

- Mutta millä sen sinne vinttiin jaksaa kantaa? Hankalahan se sinne on saada, Hilma-täti esteli.

- No, helpommin sen nyt sinne saa kuin tuohon saranoilleen. Miten ihmeessä sinä saitkin sen irti! Possumunkki päivitteli edelleen. Tarttui sitten päättävästi oveen. Siitä oli vaikea saada kunnon otetta, mutta lopulta se onnistui jotenkin ovenkahvasta kiinni pitäen. Sitten portaisiin. Ne askelmat tuntuivat ikuisilta. Possumunkki ähisi, puhisi ja puuskutti, mutta lopulta sai kuin saikin oven siirretyksi vintille. Ja totesi, että nyt onneksi ei Hilma-tädin asunnossa ollut enää ovia, mitkä saisi pois saranoiltaan. Ulko-oven kimppuun tuskin Hilma-tätikään viitsisi hyökätä.

Mokomakin muskelimuori, Possumunkki tupisi itsekseen.

 

- Voi kun sinä olet sitten kiltti, kun tulit tänne siivoamaan, kun minä olen jo niin heikko ja vähävoimainen, piipitti heikko Hilma-täti illan päätteeksi.