Nimittäin jäätelöauton perässä! wink Se on sitten ärsyttävää, kun tilulii kuuluu yhtenään, eikä saa hahmotettua, missä se nyt sitten on menossa. Aika harvoin ostan jäätelöautosta, mutta nyt kun satuin kuulemaan merkkisävelen, rupes tekemään mieli jäätelöä.

Olin just tullu suihkusta, tukka märkänä, ja jo laittanut yöpaidankin päälle. Nappasin siihen pitkän takin päälle ja saappaat jalkaan. Arvelin hyvin pikaisesti käväiseväni vaan tien päässä. Takki vielä puoliksi auki lähdin jälestämään jäätelöautoa ennen kuin se kaasuttaa tiehensä. Napitin takkini siinä kävellessä.

Jätskiauton perävalot näkyivätkin jo. Se oli pysähdyksissä seuraavan tien kohdalla. Lompsotin saappaissani ripeästi sinnepäin. Mutta, äh, mitä?! Se alkoikin peruuttaa ja lähti uudestaan liikkeelle. Loittoni kauemmas. Ei, ei..Ei se saanut nyt karata! Lähdin juoksemaan perään. Se meni aina vaan kauemmas ja kauemmas. Viimeistään nyt totesin olevani ihan liian vähissä vaatteissa liikkeellä. Paleli.

Jätskiauto pysähtyi erään talon pihaan. Ja... lähti pettymyksekseni uudestaan liikkeelle. Enkö muka saanutkaan jäätelöä?! Sitten ilahduin, sillä se kääntyikin takaisin paluusuuntaansa. Huiduin hurjasti sitä pysähtymään.Pysähtyihän se. Siinä pimeällä tiellä pengoin sitten kukkarostani miljoonien korttien seasta sitä oikeaa, jäätelöauton korttia. Löytyihän se lopulta, vaikka samalla pelkäsinkin pudottavani kaikki muut kortit.

Mutta sain kuin sainkin laatikollisen jäätelöä ja lähdin hyvillä mielin kiikuttamaan sitä kainalossani kotiin. Voisi luulla, että moisen kylmän ulkoilulenkin jälkeen ei olisi enää jäätelö maistunut, mutta joka niin tosissaan luuli, erehtyi kyllä ja pahasti. ;)
Suklaapuikko oli ihan taivaallisen hyvää. :)