Aloitetaan päivän plussalla, ei kun siis miinuksella ; Viime viikosta on taas kilo pois! Hienoa, Possumunkki, hienoa! Olen nyt  niin kannustuksen tarpeessa, (etten luovu koko leikistä), että pitää kehua itte!

Kannustuksella on kyllä valtava mahti. Tähän asti oon tuntenu itteni melkoisen reippaaksi ja innokkaaksi kuntoilijaksi. Olo on ollut virkeä ja hyvinvoiva. Kuntotestituloksen saatuani aloin tuntea itseni ihan yhtä surkeaksi, kuin testitulos ilmoitti. Ajattelin, etten jaksa mitään. Enkä enää edes kehtaa liikkua, vaan paras on pysytellä kotona neljän seinän sisällä piilossa piilottelemassa itseäni ja surkeaa kuntoani... Sama taika on jumppavetäjillä. Joillakin on taito innostaa ja vakuutella, että "tää on hienoa, mahtavaa ja te ootte kaikki upeita ja pystytte vaikka mhin!" silloin tuntee itsensä innostuneeksi ja onnistujaksi. Sitten joku toinen, ehkä huomaamattaan, onnistuu latistamaan vähän mollaamalla, että "hassuja asentoja, ja älkää nyt rehkikö liikaa".

Olen kai helposti manipuloitavissa oleva tapaus... Mutta, kuten jo edellisessä Sarin viestiin  kommentoin, niin jotain hyvääkin ; rapakuntoinen liikkuja polttaa kaloreita enemmän kuin hyväkuntoinen! Siihen ehkä perustuukin kaikki tää mun painonlasku.