Tänään Possumunkilla on ollut oikea nälkäpäivä. Koko ajan nälkä, ja vieläkin, vaikka oon syöny ku hevonen! Miten voi laihduttaa, kun omistaa näin valtavan ruokahalun??

Aamulla join vaan kahvit, sillä leipä tuli edellisiltana syötyä loppuun, niin jääkaapissa oli vain valo.

Siinä kello 9 join aamukahvia ja taisin sen kaveriksi syödä ainakin yhden omenan.

Klo 12 oli sitten jättiläisnälkä ja söin VALTAVAN annoksen risottoa ja salaattia, maitoa ja näkkäriä

Iltapäivällä kahvien kans meni melkein paketillinen keksejä, sekä pari omenaa

Töitten jälkeen lähdin rentoutumaan kylpylään. Ettekä usko, mutta sinne päästyä oli taas niin nälkä, että sorruinkin menemään sinne kahvilan puolelle ensin. Ajattelin ottaa vaikka kahvin ja sämpylän. Hintavertailu osoitti kuitenkin, että samalla hintaa saisin kokonaisen keittolounaan, johon kuuluu keitto, vesi, leivät, jälkiruokahedelmä ja kahvi, joten otinkin sen. En oo muuten koskaan tajunnu, miks pelkkä kahvi ja vaivainen kahvileipä maksaa saman kuin kunnon ateria, johon saa lisäksi vielä sen kahvin ja leivän??? Selittäkää joku se mulle, jos taidatte.
Vois kuvitella, että kahden aterian jälkeen olis niin ähkyssä, ettei jaksais enää ees kuvitella mitään uimisia. Pah, mutta jättimaha ei tullu ees täyteen. Ei nyt nälkäkään jääny, mutta olo oli aika sopiva...!
Vedessä lilluttelu oli kyllä rentouttavaa ja aika kului nopeasti.
Palatessa poikkesin vielä yhdessä jätti-hypermarketissa etsimässä koukkuja, joilla voi turvallisesti ripustaa tuikkulyhtyjä ulkokatokseen. Tavaraa oli ties minkälaista, etenkin niitä tuikkulyhtyjä oli pienen yksiön verran esillä. Koukkujen etsiminen oli kuin olisi etsinyt neulaa heinäsuovasta, kuten vanha sanonta kuuluu. En tiedä, mikä ois parempi sanonta kuvaamaan nykyajan megamarkettia. Myyjän ja koukut löydettyäni yritin paniikissa löytää kassaa ja ulospääsyä siitä kamalasta hehtaarihallista. Edes kesällä marjametsässä en ollut niin pahasti eksyksissä, kuin tänään siinä kauhumarketissa. Ulospääsyn löydettyäni kiirehdin ÄKKIÄ autolle ja kaasutin nopeasti tieheni.

Nyt olen kotona. Tuikkulyhdyt on viritelty valaisemaan pimeyttä. Tuulen kohina ja sateenropina kilpailevat äänekkyydestä pyykkikoneen jyrinän kans. Ja mulla on taas nälkä!! Jos huomenna ei ois uhkapäivä, saattaisin sortua syömään vielä ties mitä. Mutta nyt ei viitti, ettei paino olis ihan mahottoman monta kiloa yli tavoitteen.