Välähtipä töistä tullessa mielessä, että nyt lopultakin muistaessani poikkean kauppaan ostamaan sen lattiakaivonsuodattimen. On meinaan pitäny ja pitäny se vaihtaa. Perjantaina oli tarkotus viikkosiivouksen yhteydessä tehdä perusteellinen kylpyhuoneensiivous, johon kuuluu se inhottava lattiakaivon puhdistus. Mutta koska ne suodattimet oli loppu, en voinutkaan sitä tehdä. - Huh! Huokaisin perjantaina. - Harmi, sanon nyt, sillä jos se olisi tehty perjantaina, olisi se nyt jo tehtynä.

Niin lattiakaivonsuodatin piti vaan ostaa, mutta hupsista vaan, mukaan tarttui tavaraa 80 euron edestä... Ensimmäiseksi ulkona muistin, että piti ostaa aurinkotuoliin uus pehmuste. Se tuli ostetuks. No ohan oikeestaan ollu kyllä ostoslistallakin jo pitemmän aikaa. Nappasin sen pihalta matkaani ja asetin ostoskärryyn. Ensimmäiseksi kärryjä työnnellessäni hoksasin amppeliorvokin ja muistin, että etuoven edessä roikkuu vielä jouluksi laitettu kynttilälyhty. Siihen on pitänyt ostaa kesäksi kukka. Amppeliorvokki siirtyi kärryn reunalle roikkumaan. Kesäinen mehukakku + mukisetti tarjouspöydällä melkein vinkkasi silmää, että ota minut mukaasi. Tuumin, että se on kivan kesäinen, ja oikeastaan astioista puuttuu kannellinen mehukannu. Eipä pääse kärpäset kannuun uiskentelemaan, kun sillä vie mehua terassille.

- Hetkinen, hätkähdin nyt!  Mitäs varten mä tänne kauppaan oikein tulinkaan? Mitäs mun piti ostaa. Se oli se lattiakaivonsuodatin. Jatkoin matkaani hokien itsekseni : - Lattiakaivonsuodatin! Lattiakaivonsuodatin! Lattiakaivonsuodatin! Miten monta kertaa on käynytkään niin, että menee kauppaan ostamaan jotain pikkujuttua, mutta loppujen lopuks ostelee kaikkea muuta, ja unohtaa ostaa sen, mitä alunperin lähti oikein hakemaan. Onnistuin kuitenkin löytämään siivoustarvkeosastolle ja löysin myös suodattimet. Siirsin niitä kärryyn varmuuden vuoksi heti parikin pussia.

Vielä oli pitkä matka kassalle. Kärryyn eksyi vielä jokunen kylpyhemmottelutuote. Ne kun oli tarjouksessa ja niitä on hyvä antaa vaikka lahjaksi. Kassalla hätkähdin taas kerran loppusummaa. Niin se on, että kaikki on kallista nykyään. Melkein 100 euroa hupenee kauppaan kun kauppaan, vaikkei ostais kun pari lattiakaivonsuodatinta!

 

Laihdutusrintamalle viimeisenä iltana ennen punnitusta kuuluu väsymystä ja nälkää, ja painonnousua aamusta just nyt ennen punnitusta. KÄÄÄÄKKK!!!

Niin ja sitte tietty on nää julkisuuden paineet laihdutuksessa!! Nyt ku oon ihan sanonu laihduttavani, niin kuten arvelinkin, jatkuvasti saa kuulla jotain kommenttia. Sillo vielä, ku en puhunu laihduttamisesta, ja kituutin epäterveellisellä leipä-karkki-dieetillä, ei kukaan kommentoinu mun eväitä. Nyt saan jatkuvasti kuulla, vaikka eväänä on ihan salaattia ja lihaa ja rahkaa, (siis terveellisempää ruokaa kuin mitää elämän aikoihin oon syöny!!) miten ei kannata laihduttaa, mieluummin vähän vaan vähentää syömistä ja jättää makeat pois. Miten maha tulee menemään sekaisin ja kovalle ja kuinka kohta kadun tätä hömpötystä.  "Kyllä minäkin olen kokeillut, kyllä ne kilot takaisin kohta tuee, katotaan vaan." Toisaalta jotkut alkaa selitellä, kuinka itsekin pitäis aloittaa tai miks ei voi aloittaa. "Juuh," vastaan voipuneesti. Ei mun laihdutus tarkoita sitä, että kaikkien muittenkin pitäis laihduttaa. En halua olla mikään kävelevä omantunnon naputtaja laihdutusasioissa. En mä kyttää, mitä einespitsoja muut syö ruokatunnilla, kunhan saan vaan itte syödä terveellisesti, jos haluan. Tänään sanoin myös ei kahvituntileivonnaiselle. Ja sain loukkaantuneen katseen...Että totean taas, että kyllä se vaan olis kaikkein parasta laihduttaa salassa.