Joulustressi. Se ei mulla tuu niinkään siivouksista, eikä lahjoista, eikä leipomuksista, eikä joulukorteista. Nuo kaikki on ihan kivoja juttuja. Ne kuuluu joulunvalmisteluun. Rauhallinen lahjojen paketointi, korttien kirjoittelu, piparien leivonta. Kaupoissakin on joulun alla kiva kierrellä hypistelemässä joulukrääsää, bongailemassa joulupukkeja, ihastelemassa joulusomisteita ja kuuntelemassa joulumusiikkia.

Se mikä mua stressaa, on kaikki ne tuhannet pikkujoulutapaamiset. Eka pikkujoulukutsu on vielä ihan kiva. Mutta sitten tulee työporukan kans jouluateriaa, ja ties minkä porukan kissanristiäistä, ja kaikki kaukanakin asuvat tuttavat ja sukulaiset alkaa kysellä, että Koska tavataan, kai me nähään vielä ennen joulua vähän pikkujoulumerkeissä? Niin alkaa kalenteri täyttyä. Ja loppujen lopuks ei meinaa löytyä sitä aikaa niille ihanille jouluvalmisteluille, joita haluais tehä rauhassa ja nautiskellen. Miks joulusta on tullu sellanen aikaraja, jota ennen kaikki ois tavattava?? Nyt oon jo alkanu vastaamaan, että ei taida keritä enää ennen joulua, mutta jospa nähdään vaikka tammi-helmikuussa. Koko ajan ei jaksa mennä vouhkata. Eikä koko ajan herkutella, niin että jouluähky ehtii tulla jo ennen kuin on ehditty jouluun.