Vieraista... Mä tykkään yleensä eniten yllätysvieraista. Niitä varten ei tartte yhtään panostaa. " Täällä nyt on tämmöistä... Pyykit levällään, eikä oikein mitään tarjottavaa, mutta TERVETULOA!" Yllätysvieraat tietää, että oma moka, jos menee keskelle kaaosta, eikä ne todennäköisesti odotakaan mitään erityisempää tarjottavaa, kerta eivät oo antaneet emännälle tilaisuutta valmistautua. Tietty yllätysvieras ottaa sitten myös sen riskin, ettei olla kotona...

mutta sitten, AARGGH!!, on niitä vieraita, jotka ei takuulla ota sitä riskiä, että talonväki ei oo kotona....Jotka soittaa heti, kun päähän juolahtaa, että vois tässä joskus lähipäivinä mennä kylään. "Me aateltiin, että me voitais EHKÄ tulla ens viikonloppuna. En mä oo varma, mutta kyllä me melko varmasti tullaan. Mä ilmotan sitte, jos me tullaan." Eli täähän on suomeksi, että varaudu siivoamaan, laittamaan hyvät tarjoilut ja päivystämään koko viikonloppu kotona, siltä varalta, että soitan, että nyt täältä tullaan. Sillon ei voi suunnitella siks viikonlopuks mitään muuta ohjelmaa. Ärsytyskynnys on viimeistään sunnuntaina jo aika korkealla, kun soittaa takaisin, että "niin, oottekos te tulossa". Ja kynnys ylittyy siinä vaiheessa, kun kuulee, että toisessa päässä onkin jo unohdettu koko juttu. Näin Possumunkille kävi tässä pari viikkoa sit.

Jatko-osa tuli tänään eli soitto : "Me vähän aateltiin, että voitais tulla tänään. Ei se nyt varmaa oo, mutta.."
Possumunkki laski mielessään hitaasti kymmeneen. Totesi sitten, että "Meillä ei olla tänään kotona. Ehkä huomenna, mutta soittakaa vaikka tänä iltana, mihin päätökseen ootte tulleet." Luurin toisessa päässä ääni kuulosti vähän loukkaantuneelta. Mut Possumunkilla ei vaan sattumalta oo enää toista koko viikonlopun mittaista päivystystä mahdollisille vieraille...

P.S. Tänään mä IHAN OIKEESTI kävin 1,5 tunnin hiihtolenkin. Siellä oli hankikanto, joten kiva oli hiihdellä, ihan missä lystäs.