Edellinen kirjoitus oli täynnä huolta ja surua Hilma-tädistä, että kerrottakoon välillä sitten Hilma-tädin paremmistakin päivistä.

Tuossa ihan äskettäin Possumunkin kännykkä soi. Hilma-täti, ja vielä tähän aikaan! Possumunkki vastasi puhelimeen.

- Niin, kun minä en saanut siit sinun viestistä selvää. Mitä sinä laitoit? Hilma-täti kysyi. Hilma-täti hallitsi kyllä kännykänkäytön. Osasi tekstailla, mutta joskus viesti vaan sattui livahtamaan hukkaan. No sellaistahan sattui toki nuoremmillekin, Possumunkillekin joskus.

- Kuulumisia vain kyselin, Possumunkki vastasi.

- Hieno päivä oli, Hilma-täti sanoi. - Minä olin kaksi tuntia ulkoilemassa tuolla komeassa auringonpaisteessa. istuin penkillä järven rannalla.'

- No sehän oli hienoa! Possumunkki vastasi.

- Kotisairaanhoitajakin soitti. Kysyi, olenko minä olllut ulkona. Minä sanoin sillekin, että olen minä ulkona ollut, Hilma-täti selosti.

- Jaa, sitä sinun ulkoiluako se vaan kysyi? Possumunkki ihmetteli.

- Noo, se kyseli noista ruuista. Kun se kotipalvelun poika toi taas ruokaa. Ois tuonu uunimakkaraa. Mutta minä käännytin sen takasin. Kun en minä sitä nyt jaksanut syödä, kun minä tein ison kattilan hernekeittoa. Oikein lihasta! Ja läskiäkin minä ostin! Ja söin leivän päällä. Se kotisairaanhoitaja koitti ehdottaa, että jos se tois vaikka joka toinen päivä ruokaa, mutta minä sanoin, että ei tartte tuoda, kun on tuota keittoa. Kyllä siinä syömistä on, Hilma-täti selosti niin touhukkaana ja reippaalla äänellä, että sen kuultuaan Possumunkki ei ollut enää ollenkaan huolissaan Hilma-tädistä. Tämä oli vanhaa, tuttua Hilma-tätiä. Reippaana taas!

- Ja minä soitin Selmallekin. Se oli puolukkaan lähdössä Tertun  kanssa. Kysyi haluanko minäkin puolukkaa. Minä sanoin, että no en nyt tiedä. Kun minä ajattelin, että ne olisi ottaneet minutkin mukaan, mutta ei ne pyytäneet. niillä on tietenkin joku salainen hyvä puolukkapaikka, mitä ne ei voi paljastaa! ......Tässä Hilma-tädin ääni oli jo vähän loukkaantunutkin.

- No, ehkäpä ne tuo sinullekin puolukkaa, Possumunkki lohdutti.

Possumunkista oli mukava kuulla, että Selma ja Terttu pitivät yhteyttä Hilma-tätiin, vaikka eivät tätä ehkä kaikkein pahimpiin metsärytiköihin enää huolineetkaan. Mukava oli myös kuulla, että kotisairaanhoitajakin soitteli ja huolehti tädin syömisistä ja ulkoiluista. Tämän puhelun jälkeen Possumunkin mieli oli hyvä. Ja sen kunniaksi Possumunkkikin popsi kokonaisen ananaksenpuolikkaan, toiveenaan saada vähän nesteitä pois ennen ylihuomista punnituspäivää ;)