Kävipä kerran niin, että Hilma-täti tuli vuorostaan vastavierailulle Possumunkin luo. Se oli aika yllättävää, sillä Hilma-täti, joka aina odottaa vieraita, kyläilee itse harvoin. Mutta sillä kertaa Hilma-täti saapui Possumunkin ovelle.

 

- Kas, Hilma-täti! Possumunkki huudahti hämmästyneenä. - Olipas tämä hauska yllätys.

- Voi, kun minä tulin nyt häiritsemään, Hilma-täti voivotteli surkeana. - Sinulla on varmaan paljon hommia, ja minä tulin keskeyttämään...

- Ei ole, ei niin mitään, Possumunkki vakuutteli. Tervetuloa!

- Olitko sinä lähdössä jonnekin? Älä nyt vaan minun takiani jätä menemättä. Minä voin tulla toisenkin kerran, Hilma-täti varmisteli.

- En ole mihinkään lähdössä. Täti tulee vaan sisälle,

 

 

Hilma-täti etsi itselleen istuinpaikan. Possumunkki katseli kauhistuneena ympärilleen. Että pitikin sattua juuri tällainen kaaos. Pöydät täynnä tavaraa, ja viikkosiivouksestakin oli jo tovi.

- Ai kun sinulla on sitten kaunista täällä! Ja niin siistiä! Hilma-täti kehui. Possumunkki yritti löytää tädin silmistä ilkikurista pilkettä, mutta täti näytti eläytyneen ihan täysillä kehumiseen.

- Ja noin kauniit muotivaatteetkin sinulla on, Hilma-täti jatkoi. Possumunkki vilkaisi kulahtanutta, vanhaa koti-lököttelyasuaan.

- Voi, kun minulla ei ole oikein mitään tuomistakaan sinulle, Hilma-täti nyyhkäisi seuraavaksi. - Tässä on vain tämmöinen minun omatekemä pöytäliina. Hilma-täti kaivoi kassistaan taidokkaan käsityön. - En minä tiedä, kehtaako sitä  pitää. Jos vaikka eteisessä. Tai kesällä vaikka joskus ulkona retkiliinana, täti selitteli.

- Tämähän on aivan ihana. Kiitos! Possumunkki henkäisi. - Jospa laitetaankin se nyt pöytään Hilma-tädin vierailun kunniaksi.

-Teetkö sinä paljon käsitöitä? Hilma-täti kysyi.

- Tuota. En, Possumunkki tunnusti.

- Niin, sinulla on varmaan paljon tärkeämpää tekemistä. Hienompia harrastuksia, Hilma-täti sanoi ääni ensimmäistä kertaa hivenen loukkaantuneen sävyisenä.

- Ei, vaan minä... en....osaa. Käsityöt vaatii taitoa, Possumunkki sanoi. Silloin Hilma-täti näytti taas ilahtuneelta.

Possumunkki alkoi miettiä tarjoilua. Ei ollut oikein mitään vierasvaraa. Näkkileipää ja juustoa. Jee, mitkä tarjoilut!

 

**

 

- Voi kun sinulle tuli nyt vaivaa! Ei sinun nyt minulle olisi tarvinnut alkaa kahvia keittämään! Ja, ai kun on hyvää näkkileipää! Mitäs tämä oikein on? Mistä sinä olet tällaista löytänytkin! Hilma-täti ylisti näkkileipä-kahvipöydässä.

- Ei tästä ole vaivaa. Ja se on Vaasan pieni pyöreä-näkkileipää, ihan tuosta lähikaupasta, Possumunkki vastasi.

- Mikä? Mikä se nimi olikaan? Hilma-täti kysyi uudestaan.

- Pieni pyöreä, Possumunkki kertasi.

- Pieni pyöreä, Hilma-täti makusteli nimeä. - Voi voi, kyllä se kauppias tuumii, että nyt se Hilma on menny ihan sekaisin, kun minä menen kauppaan, ja kysyn, että : Onko täällä sellainen.... pieni, pyöreä...?