Perjantaina mua yritettiin houkutella Mac Donaldsiin hampurilaiselle. "EIKÄ MENNÄ!" Sanoin kiukkuisesti, sillä se ois tienny täyttä tuhoo mun painontarkkailulle. Vängättiin ja vängättiin. Sitten muistin joku aika sitte lukemani Iltasanomien jutun, jossa joku oli löytänyt MacDonalssin hampurilaisesta madon. "Eikä mennä!! NIISSÄ ON MATOJA," sanoin ja kerroin jutusta. Yääk, kiljaisi silloin ehdottaja. "Niin mennäänkö hampurilaiselle?" Kysyin viattomasti. " No ei mennä.EI TOSIAANKAAN!!" Sain vastaukseksi. Hykertelin tyytyväisenä, kun olin saanu pilattua toistenkin ruokahalun ja itselleni tuo mieleen muistunut matojuttu toimi myös mainiona mieliteon karkottajana. Että, kiitos. lisää vaan tuollaisia juttuja, Iltalehdet!

Olihan vissiin Jim-suklaapatukastakin joskus löydetty mato. Mun suklaanhimo on vaan niin voimakas, ettei siihen tehoo mikään. Erikoispalkinto sille, joka keksii niin kammottavan suklaatarinan, että saa mun suklaanhimon katoamaan!! Helppo luvata, sillä mun suklaan- ja karkinhimoa ei tuhoa mikään. Eipä kai monen muunkaan, sillä myytyä on saatu niin Kaatis-säkit kuin Linnun löysätkin. Muistatteko niitä karkkipusseja? Ei liene enää myynnissä. En ainakaan muista nähneeni.  Joka johtuu tietysti siitä, kun enhän mä syö karkkia angeldevil

Jos jatketaan vielä iljetyksiä, niin yhelle mun tutulle oli käyny niin, että oli ollu ulkona syömässä ja laittanu ruokaan ketsuppia, niin sieltä ketsuppipullosta oli tullu pieniä matoja.

Mulle itelle ei oo kauheesti tollasia sattunu. Kerran ostin laskiaispullan, jonka kerma oli hapantunut. Kerran taas sain jätskiannoksen jossa oli jotain pilaantunutta. en enää muista mitä.

Ja kerran ajellessa pysähdyin pieneen tienvarren kuppilaan. Sieltä syöksähti tiskin taakse epäsiistin näköinen nainen tivaten ensimmäiseksi, että "onko nälkä?!" Hämmennyin tiukkaa kysymystä. Mumisin sitten, että oikeestaan jo onkin. Sillon nainen kantoi jostain keittiön uumenista esiin kukkuralautasellisen kalakeittoa. Maksoin kiltisti ja menin keittoni kanssa pöytään. Yleensä tykkään kalakeitosta, mutta se keitto oli jotain tosi omituista. Kala oli suoraan purkista ja ilmeisesti keittoliemi myös saman purkin säilöntäöljyä. Maistoin. Se maistui tosi omituiselta. Yleensä mä en jätä ruokaa, mutta sitä sörsseliä en pystynyt syömään. En kehdannut kuitenkaan sanoa sitä naiselle. Niinpä odotin sopivaa hetkeä.. Heti kun nainen katosi uudelleen keittiön uumeniin, nousin pöydästä, nappasin takkini, livistin ulos ja kaasutin tieheni, niin nopeasti kuin suinkin. Keitto jäi koskemattomana pöytään. Mahtoi nainen palattuaan ihmetellä, minne asiakas katosi. Todellinen haamuasiakas.

No niin, sainpas näillä muisteluilla öisen mielitekonälkäni katoamaan. Toivottavasti onnistuin pilaamaan myös teidän kaikkien ruokahalut!! cheekydevil