Sorvatar tuolla arveli, että Hilma-täti on elänyt pula-ajan. Pitää paikkansa. Pula-ajan perujahan se kaikki säästäväisyys on. Hilma-täti ottaa talteen muovipussitkin luonnosta, pesee ja käyttää uudelleen roskapussina. (Onkohan tätä mainittu koskaan Niksi-Pirkassa?)Hilma-täti ei tarvitse Tupperware-rasioita, koska Oivariini-purkit käy ihan yhtä hyvin pakastusrasioina. Tätä samaa käytän kyllä itsekin. 

Hilma-täti miettii jatkuvasti uusia säästämiskeinoja, joten hänen kanssa saa olla tarkkana, mitä puhuu. Kerran nimittäin erehdyin vahingossa lukemaan lehdestä ääneen vitsin, että suihkuveden voisi kerätä talteen ja käyttää myöhemmin vessan huuhteluun. 
"No mutta, sehän olis hyvä idea!" Hilma-täti innostui silmät säihkyen. Saman tien hän alkoi miettiä, miten sen voisi toteuttaa. Pitäisi olla joku iso saavi, jonne menee seisomaan suihkun ajaksi, jolloin suihkuvesi jää saaviin talteen. Seuraavalla vierailukerralla kurkin uteliaana kylpyhuoneeseen, että joko semmoinen oli laitettu. Ei näkynyt saavia. Ehkä Hilma-täti oli jo unohtanut tai todennut kuitenkin hankalaksi toteuttaa. Tottahan se tietenkin on, että vettäkin menee paljon haaskuun. Hilma-täti, myöskin huussiajan kokeneena, usein surkuttelee, kuinka kakat lasketaan veteen eikä kompostiin. Puhumattakaan siitä, kuinka jossain pään maailmaa puhdas vesi on kortilla, ja meillä sitä lasketaan vessanpytystä alas. Totta, niin totta.

Jouluisen voipulan aikaan sensijaan Hilma-täti tuntui ihan kuin "piristyneen". Yhtäkkiä tulikin niin tuttu, niin tuttu asia! Käsite "voivuori" aikanaan meni ihan yli Hilma-tädin ymmärryksen. eihän sellaista voi olla! Mutta voipula voi tulla! Pikapikaa Hilma-täti soitti minulle "onko siellä teilläpäin kaupassa voita? Tuo äkkiä, jos löydät!" Meilläkin oli voipula. Jostain onnistuin silti löytämään pienen paketin hirvittävän kallista maalais-kirnuvoita. Ajattelin kuitenkin, että Hilma-täti on kirnuvoinsa ansainnut ja vein sen hänelle. Hilma-täti siitä soittamaan heti ylpeänä Selma-tädille : "Ootkos saanu mistään voita? Mullapa on!!"

Voipula loppui aikanaan. "No äkkiäpäs se voipula loppui!" Hilma-täti tuhahti. Ja uutta kananmunapulaa ei enää uskonutkaan, vaan tuumi, että "se on kauppiaitten vippakonsteja, että saisivat ihmiset ostamaan!"