Rupes ihan huvittaan, kun yhtäkkiä hoksasin, että tästä painonpudotusyrityksestähän on tullu mulle ihan harrastus. Eihän se tietenkään huono harrastus ole. Lapsuudenaikaiseen ystäväkirjaan voisin siis kirjoittaa : "Harrastukset : Painonpudotus."  Hmm.. hienommalta kuulostais varrmaan vaikkapa "kunnonkohotus". Vai löytyiskö jostain joku vieläkin hienompi nimitys? Tää harrastus jatkuukin sitten kokonaiset vuoden päivät. Tulin nimittäin maksaneeksi blogistani koko vuodeksi mainokset pois. 

 

En oo muuten kertonu mun lähipiirissä kenellekään tästä projektista. Ois liian noloa, jos se epäonnistuis.. Rinkelin kanssa nyt tietty tulee puhuttua syömisistä ja kuntoiluista. Sehän on itte aina jollain dieetillä ja on ottanu yhdeksi elämäntehtäväkseen pitää myös kanssaihmiset terveysvalistuksen piirissä. Taitaa olla nyt ihmeissään, kun yhtäkkiä oonkin yllättävän suopea sen jutuille. Rinkeli on oikeestaan aika hyvä painonpudotustsemppaaja. Täytyykin ottaa kaikki hyöty irti moisesta terveyspoliisista. En silti sillekään aio myöntää olevani laihiksella.Toisaalta tää salailu on kyllä osasyy repsahduksiin välillä. Pitää (senkin takia) syödä välillä kovasti herkkuja, kun pitää esittää, ettei ole laihiksella. Seuraavan päivän elää sitten lähes nälässä...

 

Eipä kyllä mun pientä kevennystä oo huomannu vielä kuin se yks tarkkasilmäinen mummo. Eipä kai sitä niin tarkkaan tuu ihmisiä yleensä katottua. Painonnoususta harvempi kehtaa huomauttaa, mutta Rinkeli kyllä uskaltaa senkin sanoa. Niin teki myös eräs toinen mummeli tavattuaan mut kerran pitkästä aikaa. Löi käsiään yhteen ja päivitteli "Voi kauhea! Miten sinä oot päästäny ittes noin lihomaan!" Se nolotti, kun ympärillä oli paljon muitakin ihmisiä. Myöhemmin naurattikin. Rehellisyys ja suoruus on hyve, mutta onneks ihan kaikille ei oo sitä lahjaa annettu.

Tässä oli tämän päivän ensimmäinen höpinä.. Koska maksoin pois mainokset, aion kirjoittaa tätä blogia koko rahan edestä!!

(Blogi väittää tä olevan kirjoitettu eilisen puolella, mutta siinä se valehtelee..)