Tekosyy kertoi eilen ostaneensa aika vuoren salaattia, ja myyjän ihmetelleen, että onko teille hankittu kani. Mä itte söin aika vuoren salaattia iltapalaksi. Tuli kans ihan kaniolo. Ajattelin, että tätä jos joka päivä puputan, niin kohta varmaan korvat kasvaa kaninkorviksi. Nyt tuntuu, että mahassa möyrii niin salaatinlehdet ja kaalit ja kurkut, ja mitä kaikkea siinä nyt olikaan. Sama tunne kun olisi syönyt ruohoa suoraan maasta. Aina välillä herkuttelen ajatuksella, että jos alkaiskin syömään pelkästään salaatteja. Täällä saa aika edullisesti valmiiksipakattuja salaattisekoituksia.Herkullista se ei kyllä ole, mutta kaipa siihenkin tottuis. Sama kai se loppujen lopuks, mitä ruuakseen syö. Ja sitä vähemmän tulee syötyä, mitä vähemmän herkullista ruoka on. Kesän vois ainaki olla kasvislinjalla. Tuoreet kasvikset on aina parempia.

 

Oon tässä jonkin aikaa riemuinnu laihtumisesta, ja siitä, että kaikki joulun aikaan kiristäneet farkut on nyt löysiä. Melkeinpä voisi sanoa, että liian isoja!! Niitä kokeillessa tunsin itseni suorastaan hoikkeliiniksi.

 Tänään päätin ottaa uudeksi "tavoitevaatteksi" farkkuihin vyön, jota voin aina kiristää tiukemmalle. En oo vaan käyttäny vyötä aikoihin. Löysin kaapista ikivanhan, kouluaikaisen vyön, mutta se oli vanhuuttaan hajoamispisteessä. Tänään löysin uudemman ja ehomman. Mutta, mutta... sehän oli liian pieni!! Just ja just sain viimesen reiän kiinni, kun kiristin mahani ampiaisvyötärölle ja itseni melkein kuristuksiin. Putosin äkkiä kuvitelmistani alas maanpinnalle. En ollutkaan enää hoikkeliini, vaan vartalo kuin jumppapallo konsanaan.

 

Tänään tutustuin uuteen bonus-moppiini. Arvelin sen kanssa siivouksen käyvän kuin leikki vaan. Mutta, kun olin saanut laitetuksi sinisen liinan moppiin kii ja aloin heiluttaa moppia, niin eihän siitä mitään tullu. Kun yritin heiluttaa moppia, se jurrasi vastaan. Ihan kuin sillä olisi ollut jarrut päällä. Väkipakolla pesin silti sillä lattian. Sen jälkeen vasta aloin tavaamaan pakkauksen ohjetta. Se sininen liina olikin kuivausta varten. Luuttuamiseen oli valkoiset kevyet liinat. Kuivausliinalla lattian pestyäni vaihdoin siis valkoisen puhdistusliinan tilalle, ja pesin lattian uudestaan. Yleensä kai ensin pestään ja sitten kuivataan, mutta onko se niin nokon nuukaa, jos tekeekin toisinpäin. Valkea liina ei kirrannut vastaan, vaan kiisi jääprinsessan lailla eteenpäin, ja homma sujui kuin leikki!