Oon nyt päässy lapasessa peukalokiilaan asti, ja ennen ku alan miettiin, miten se tehtiinkään, tulin vilkaisemaan tätä blogia.

 

Käykö teille koskaan, niinku mulle, että yhtäkkiä iskee kumma päättämättömyyden tunne? Mulle niin käy usein. Siks kai täälläki kyselen teidän mielipiteitä, millon mihinki, ku en itte osaa päättää. Aina ei oikein tiijä, mitä haluaa. Niinku esim tänää. Jos joku ois soittanu ja ehottanu jotain, oisin varmasti ollu valmis. Mut ite en saa aikaseks mitään. 

Joskus oon niin saamaton, etten saa ees lehtimyyjälle sanotuks ei. Minkäs mä viime viikolla tulinkaan tilanneeks? Olikohan se Kotivinkki? Siinä sai kylkiäisenä jonkun huivin ja Tallinnan risteilyn. Mielessäni aattelin sillo, että mullahan on yks laatikollinen huiveja, mutta en ikinä käytä niitä. Enkä tiiiä, tuleeko lähetyks Tallinnan risteilylle. Mut jostain kumman syystä, en saanu sanotuks ei kiitos, vaan tokaisin : Antaa tulla sit vaan!

Tänään shoppaileen mennessä, en osannu päättää, minne kauppaan meen. Vielä valoristeystä lähestyessä mietin minne menisin. Risteys lähestyi, enkä ollu vieläkään päättäny. Mutta, kun olin ajautunu siihen vasemmalle kaistalle, niin ei ollu enää muuta vaihtoehtoo, ku ajaa Prismaan. Tarttisin semmosen navigaattorin, joka älyäis päättää mun puolesta, minne kauppaan kantsii mennä.

Päättämättömyys on kyllä vähän hankaloittamassa laihdutustakin.. Kun joku ehdottaa, että lähetään kuntosalille, oon valmis. Mutta oon heti valmis myös sillo, kun määränpäänä onkin vaikka pizzeria.

Mutta nyt lähen jatkamaan lapastani. Lankakerä on onneks semmonen usean värin sekoitus. Niin mun ei tartte päättää, minkä värisiä rantuja teen seuraavaks, vaan saan koko ajan vaan odotttaa ihmetellen, mitä väriä seuraavaks puikoille putkahtaa. Se lanka on ihan ku mua varten suunniteltu.