Huomisesta juhla-ateriasta haaveillessa muistui mieleen, kun oltiin joskus taannoin Rinkelin kans ruotsinlaivan Buffet-lounaalla..

 

Se lounashan on koko risteilyn kohokohtia. Vai sanoisinko, ihan parasta koko reissussa. Mikäpä sen mukavampaa, kuin katsella ohikiitäviä merimaisemia, saaden silmänruokaa, samalla kuin masukin saa täytettä. Olimmekin varanneet viihtyisän ikkunapöydän.

- Ihanaa, kohta pääsee syömään, Possumunkki huokaili jo tunti ennen lounaan alkamista.

- Kyllähän se jo kohta maittaa, Rinkelikin myönsi. - Pitää vain muistaa pysyä kohtuudessa. Bufffeelounaalla ei koskaan kannata ahtaa lautasia liian täyteen. Eikä kannata santsata.

- yyym, vastasi Possumunkki. - Kannattaiskos meidän lähteä jo kohta jonottamaan? Ehdittäis ekana sisään, kun paikka aukeaa.

- Mennään, Rinkelikin innostui. - Ei sillä, että minun niitä ruokia tekisi mieli, mutta on inhottava joutua jonon hännille.

- Niin juuri, sanoi Possumunkki. - Ei tietenkään siksi, että mieli tekisi, vaan ihan vaan , ettei joudu jonottamaan. Lähdetään heti.

**

- Minä ainakin otan pelkästään kalaa ja kasviksia, Rinkeli ilmoitti ruokajonossa. - Sinunkin kannattaa tehdä niin.

- yhy, Possumunkki vastasi herkullisinta lihapalaa valitessaan.

- Leipää ei ruuan kanssa tartte välttämättä ollenkaan, Rinkeli sanoi leipätiskillä.

- Aha, Possumunkki vastasi kolmatta eri sorttia leipää valitessaan.

- Täällä saa sitten ihania tuoremehuja, Rinkeli kehui heidän istuessaan jo pöydässä. - Mitäs tuoremehua sinä otit?

Possumunkki yritti piilotella limsalasiaan.

 

- Hyvää on, Rinkeli kehui. - Otitko sinä näitä ihania kasviksia?

- Öö, en tainnut huomata niitä, Possumunkki selitteli katsellen lautastaan.

- Sinä otit vaan tuollaista rasvaista lihaa! Rinkeli paheksui. - Hei, mitäs lihaa se on? Annas, minäkin maistan!

Possumunkki leikkasi aloittamattomasta lihastaan pienen maistipalan ja ojensi sen Rinkelille.

Rinkeli maisteli paistia. - Hei, tämähän on hyvää! Annas vähän vielä!

- On sitä tuolla. Hae oma pala! Possumunkki vastasi.

- En viitsi lähteä jonottamaan. Voit sinä nyt pienen maistiaispalan antaa. sinulla on noin paljon kaikkea muutakin.

Huokaisten Possumunkki leikkasi uuden palan lihaa Rinkelille. Rinkeli tutki edelleen uteliaana Possumunkin lautasta.

- Hei, mitäs tuo sitten on? Sellaista en huomannutkaan. Annahan vähän maistiasta. Possumunkki antoi maistiaisen Rinkelin näyttämästä ruuasta.  Alkoi sitten kiireesti syödä annostaan, ennen kuin Rinkeli ehtisi verottaa sitä vielä enemmän.

- Kyllä sinunkin kannattaisi ennemmin syödä tätä kala- ja kasvispuolta, Rinkeli valisti. - Mistäs sinä muuten löysit tuota lihaa?

- Tule mukaan niin näytän. Lähdetään santsikierrokselle, Possumunkki vastasi.

- Aiotko sinä oikein santsata? Ei noutopöydässä ikinä kannata syödä liikaa. Mutta minä en ole vielä ottanut ollenkaan sitä lihapuolta. Haetaan ihan vähän vaan lisää, Rinkeli myöntyi.

 

TOISEN SANTSIKIERROKSEN JÄLKEEN...

- Huh, minä olen ihan täynnä, Rinkeli sanoi.

- Niin minäkin. Mutta vielä on jäljellä jälkiruuat, Possumunkki muistutti.

- Vai jälkiruuat. Aiotko sinä jaksaa jälkiruokiakin oikein? Rinkeli paheksui.

- Tottakai. Ne kuuluu hintaan, Possumunkki vastasi. - Oikein tekee jo mieli niitä kakkuja ja jäätelöitä.

- Minä ainakin otan vain marjoja ja muroja, Rinkeli sanoi.

- Ymmm, Possumunkki vastasi ja siirtyi jälkiruokapöytien ääreen täyttämään lautasensa ihanilla herkuilla. Possumunkin palattua Rinkeli istui jo pöydässä marjakippoineen.

- Kyllä nämä marjat on sitten hyviä. Ja terveellisiä, Rinkeli ihasteli. - Mutta jaksoitpas sinä ottaa vielä kukkuralautasellisen oikein. Otitko ihan joka sorttia?

- Melkein, Possumunkki vastasi uhmakkaasti.

- Ei olisi kannattanut. Näin tukevan aterian jälkeen! Hei, mitäs tuo kakku on? Annas maistiainen!

- En anna! Se on minun! Hae oma pala! Possumunkki parkaisi

- En minä yhtä palaa lähde jonottamaan. Anna tänne vaan maistiainen!

- Enkä anna!

 

Viereisen pöydän herrasväki unohtui tuijottamaan kummallisia ystävyksiä, jotka kinastelevat buffetpöydän kakkupalasta...

 

Aterian jälkeen Possumunkki ja Rinkeli vyöryivät hytteihin.

- Huh, se oli kamalaa! Minä olen ihan ähkyssä, Possumunkki voivotteli

- Minähän sanoin, ettei buffetpöydässä kannata ahnehtia liikaa, Rinkeli muistutti, huokaisi ja avasi housunnappinsa kiristämään käyneistä farkuistaan.