Koska tuo mun painonpudotus ei nyt oikein edisty, oon kehittäny uuden haasteen. Lähinnä ittelleni, mut saa siihen muutkin ihan vapaasti lähtee mukaan. Haastan itseni pitämään aina välillä autottomia päiviä. Päiviä, jolloin en liikauta autoa metriäkään mihinkään suuntaan!

Tänään oli ensimmäinen ja onnistunut autoton päivä. Se vaati kyllä vähän etukäteissuunnittelua. Eli kello aikaisemmin soimaan, että ehdin polkea 15 kilsaa töihin. Mun kello soi siis, kauhistus, kuudelta! Ihme kyllä, kuudelta herääminen onnistui ihan hyvin. Se oli melkein helpompi aika kuin kello 7. Ehkäpä mun unenvaihe on klo 6 paremmin heräämisvireessä kuin klo 7. Aamulla hämmästyin sitä, että ilma oli viileä. Ensimmäistä kertaa tänä kesänä sain palata sisälle takaisin takkia hakemaan.

Aamutunnelma oli kyllä hieno. Pellolla oli sumua, joka toi ilmaan salaperäistä tunnelmaa. Sumun takaa alkoi pikkuhiljaa aurinko paistaa. Perille päästyäni oli mitä ihanin auringonpaiste.

Ensimmäistä kertaa hoksasin myös, että mun työmatkan varrella on mäkiä. Autoillessahan ne ei tunnu. Kilometrejä kaikkineen tänään tuli jotain 33. (Montakohan tippaa se ois bensaa?)

(Ja nyt alkaa olla jo ihan sippi olo. En oo varma, onko musta enää jatkamaan tätä blogia. mutta koitetaan. Tönäiskää, jos nukahdan kesken lauseen! Musta taitaa tosiaan olla tulossa aamuvirkku, kuten se yks kuntosalin edustaja suositteli mulle uudeksi unirytmiksi.. Unirytmin voi muuttaa, niin hän väitti, yrittäessään houkutella mua heidän vuosijäseneksi. Kuntosali tosiaan! Seuraavaksi pitääkin kertoa mun kuntosalikilpailutuksista. Nekin sopii hyvin tähän säästökategoriaan.)