Huh! Ei ois pitäny antaa periks mielihalulle ja lähtee ostamaan karkkia. Kadotin nimittäin sillä reissulla lompakon! Pistin sen huolettomasti avoimeen taskuun ja lähdin polkemaan kauppaan. Perillä kaupan pihalla huomasin kauhukseni, ettei se enää ollutkaan taskussa! Ei muuta kuin polkemaan katse maata viistäen samaa reittiä takaisin. Turha vaiva. Sitä ei löytynyt.

Vaikka ihan selvästi muistinkin laittaneeni lompakon taskuun, ajattein toiveikkaasti, että jospa muistinkin väärin! Jospa olinkin vain ajatellut laittavani sen taskuun ja unohtanut kuitenkin pöydälle. Menin katsomaan. Ei. Sitä ei ollut pöydällä, ei lattialla, ei missään. Äkkiäpä sen joku oli napannut. Ei muuta kun soittamaan ja kuolettamaan pankkikortti. Siinä kun oli vielä Visa-ominaisuus, niin sillä saisi nostettua enemmän kuin tililtä löytyy. Tämän tehtyäni ajattelin, että no kyllä se nyt varmaan löytyy, kerta olen kortin ehtinyt kuolettaa. Lähdin uudelleen kiertämään samaa lenkkiä. Ei. Lompakkoa ei vaan näkynyt edelleenkään maassa. Kiersin myös reitin varren pankit ja kaupat kysellen, olisiko joku rehellinen ystävällisesti tuonut sinne lompakkoa. Ei. Ei ollut.

Pettyneenä palasin toistamiseen reissulta. Silloin! Puhelin soi!!  Tuntematon numero! Oliko joku rehellinen sittenkin löytänyt lompakon, ja ilmoitti siitä? Jännittyneenä vastasin. Nyt jos siellä olisi ollut joku puhelinmyyjä, niin olisi raukka varmaan saanut pettymyksen ryöpyn korvilleen. Kännykän päässä kuului  mieshenkilön ääni. Esitteli itsensä. Oli paikkakuntalaisia!!
- Oletkohan kadottanut jotakin, kysyi sitten. - Olen! Oletko sinä löytänyt sen?! Ihanaa, kiljuin puhelimeen. Pian polkaisin kolmannen kerran samaa reittiä miehen kotoa lompakkoa hakemaan! Saina sen takaisin rahoineen ja kortteineen päivineen. Ihanaa, että löytyy rehellisiä ihmisiä. Pienen löytöpalkkion annoin. Senhän pankkikin antaa kadonneesta kortista. Ja miljoonat kiitokset, niiden kanssa en ole ollenkaan nuuka, kuten laihialainenkin sanoo. Lompakon mukana olisi mennyt pankkikortin lisäksi kaikki bonuskortit, kelakortti, verenluovutuskortti, muutama kirjastokortti, uimahallikortti, jossa kertoja jäljellä, kuntosalikortti jossa jumpakertoja jäljellä, 12 kpl ruokalippuja työpaikkaruokalaan, subwayn täysi leimakortti (jolla saa ilmaisen subin)..

Tarinan opetus : Ei pidä lähteä ostamaan karkkia! wink Tällä kertaa jäi ostamatta, vaikka lompakko löytyikin. Siinä rytäkässä menetin jopa karkkimielitekoni!

Phuh.. Kävin vielä ilmoittamassa pankkiin ja kauppaan, että se löytyi, ja he vaikuttivat lähes yhtä huojentuneilta kuin minäkin.

Sitten päivän menuun!

Klo 6 : Kahvi ja ruisleipä + oivariini ja juusto

Klo 9 : Kahvi

Klo 12 : pieni pitsapala, kurkkua, näkkäri ja oivariinia, kahvia

Klo 14 : kahvi ja näkkäri + oivariinia, puolikas lakua

Klo 20 : HUOM!! Koska eilen tuli palautetta, etten syö oikeeta ruokaa, niin tein nyt MUNAKKAAN!! Täytteeksi laitoin juustoraastetta, tomaattia ja suolakurkkua!!! Jokos kelpaa??!! smiley
Jälkkäriks jugurtti ja 2 vaniljatäytekeksiä.