Ei pitäis kyläillä. Ei ainakaan kovin myöhään illalla. Menee yöunet. Ehkä se on se kahvikin, mut kyllä mulla menee yöunet, vaikka en ois juonu kylässä kahviakaan. Se on se vieras paikka. Ja jutut. Niitä mietiskelee ittekseen vielä pitkään kotonakin. Ja se autolla ajo takaisin. Ajomatkan jälkeen aistit on valppaana vielä pitkään, eikä tuu uni. Sit kotona muistelee vielä niitä herkkujakin ja tekee mieli vielä tarkistaa, mitä omista kaapeista löytyy ja jatkaa vielä vähän syöpöttelyä.  Ei, kyllä kotona pitäisi olla jo hyvinkin alkuillasta valmiina rauhoittumaan ja unia jo virittelemään. Kyllä kotona on paras. ja paras on päästä nukahtamaan omassa punkassa. Yökyläily vie ainakin viimeisetkin unenrippeet. Kylässä on aina liian kuuma, tai liian pehmeä patja, tai tikittävä kello tai ties mitä unenesteitä.

Että ihanaa olla taas KOTONA KOTONA KOTONA KOTONA ja herätä aamulla kahvinkeittoon, (pahimmassa tapauksessahan kyläpaikassa ei saa ees aamukahvia...!!) ja kömpiä yöpaitasillaan postilaatikolle lehdenhakuun ja heräillä ja venytellä kaikessa rauhassa kahvikupin ja sanomalehden äärellä...

Jaa, jokohan nää kotoisat ajatukset ois rauhottaneet mut kylärasituksista ja auttaisi nukahtamaan. Alkaa ainaki ajatus jo takkuilla siihen malliin, ettei meinaa tulla kirjoituksestakaan mitään...