Musta on yllättäen tullu oikeen tupajumi. Toki reissut on piristäviä, kun saa lähdetyksi, mutta ensimmäiseksi niistä tulee mieleen stressi. On niin kamalan vaikea miettiä, mitä mukaan pakkaisi. Mulle iskee oikein paniikki, että muistanko varmasti kaiken tarpeellisen. Reissua varten täytyy varata mukaan kauheesti vaatteita. Ja mikä pahinta, silittää ne! Ja sitten ne kumminkin rypistyy laukussa. Ja lomalta palattua ne kaikki odottaa pyykkäystä.

Päivän reissu vielä menee. Mutta että mennä oikein yökuntiin. Nukkua muualla, kuin omassa mukavassa punkassa. Siellä vieraassa paikassahan voi olla vaikka epämukava peti. Voi olla liian pehmee patja. Semmonen liian pehmee, tai joustava patja on pahin. Ei saa kunnon asentoa. Menee selkä notkolle. Kerran nukuin kyläpaikassa, jossa vieraspatja oli jotenkin liian iso siihen sänkyyn. Aikani pyörin ja yritin löytää asentoa. Sitten lopulta vaivihkaa nostin patjan lattialle ja nukuin siinä loppuyön.  Sitten vieraassa nukkumapaikassa voi olla liian kuuma. Se on kans varma juttu, joka estää mua saamasta unta. Nukun mieluummin vähän viileässä, ja liian kuumassa en nuku ollenkaan. Kamala on myös huone, jossa on huono ilma, mutta ei saa ikkunaa auki. Sellaisiakin on.

Että kyllä kotona on vaan kaikin puolin kivempaa. vaikka on reissutkin ihan kivoja, kun vaan pääsee vauhtiin.
Joskus.