Mistähän johtuu, että työpaikalla kaikki on aina niin nälkäisiä? Veit sitten mitä pullanpuolta tahansa taukotilaan, niin ei mee ku hujaus, ja se on syöty. Vaikka se ois semmostakin pullaa, mikä ei kotona tekis kauppaansa alkuunsakaan. Ja itekin sitä on niin innoissaan, jos joku tarjoo jotakin, vaikka tietäis, että ois tarve pikemminkin vältellä niitä pullia. Onko teidän muitten työpaikoilla näin nälkäinen meininki?

Nyt viimesimmäks tarjoilupuoli on tullu vähän kalliimmaks, kun on joukossa yks gluteeniton. Ne gluteenittomat kakuthan on ihan törkykalliita! Semmosta gluteenitonta Dajm-kakkua meidän työmaalla on viimemmäks syöty. Se on kyllä kieltämättä hyvää.

Tässä päivänä eräänä tuli töissä taas kaikille hirmunen herkkunälkä. Onneks hoksasin meidän pullokaapin, jonne on kerätty sekä omat että nurkista muuten löytyneet tyhjät pullot. Niillä pulloilla on sitten aina välillä hyvä ostella kaikenlaista hyvää. Sillä kertaa lähdin ostamaan gluteenitonta Dajm-kakkua. Kaupassa totesin, että pulloilla ei ihan saa Dajm-kakkua maksettua. Joudun laittamaan vähän omiani lisäksi. Tiirailin pakastealtaan erikoiskakkuja ja yhtäkkiä hoksasin, että hei. mutakakkuhan maksaa puolet vähemmän. Sen saan kokonaisuudessaan pulloilla maksettua. Tyytyväisenä kiikutin siis mutakakun kassalle ja sain pullomaksustani jopa jonkun sentin vaihtorahaa. Pihalla vasta aloin tutkia kakkua tarkemmin. Äs, sehän oli laktoositon, ei se käy gluteenittomalle. Ei muuta kun takaisin. En viitsinyt alkaa tinkaamaan myyjälle mistään kakkuvaihdoksista, vaan nappasin pakastealtaasta uuden Dajm-kakun ja maksoin kiltisti ihan omilla rahoilla. Nyt oli siis se oikea gluteeniton kakku ja lisäksi vielä mutakakku hätävaroiksi. Sen laitoin pakkaseen pahan päivän varalle. Mutakakku säilyi pakkasesa ehkä noin viikon. Erään viikonloppuvuoron jälkeen työkaveri tunnusti syöneensä sen, kun oli niin kova nälkä, eikä mitään kunnon evästä mukana. Ymmärsinhän toki. Eihän mutakakun vieressä voi antaa itsensä nälkään kuolla. Onneksi oli kriisiruokavarasto lähellä.

Mutta, se nälkä. Se on ainainen ongelma työpaikalla. Ja se, ettei ole mukana mitään kunnon evästä. Eineksistä oon kerta kaikkiaan saanu tarpeekseni. Ne on kaikki ihan samanmakuisia. Just yhtä mauttomia, kuin ne jo aikaisemmin mainitut eineslihapullatkin. Harvemmin ostan niitä. Mutta joskus viime vuonna sain kaupasta ilmaismaistiaisen Keldan tomaattikeitosta. Ootteko maistaneet? Oli suorastaan yllättävän hyvää. Eilen ne Keldan keitot oli tarjouksessa, 2 kpl eurolla. Ostin vaihteeksi parsakeittoa. Tänään sitten kokeilin sitä töissä. Ohjeena oli laittaa se paperipurkki purkkeineen päivineen mikroon ja lämmittää 2 min. Aikas helppoa ruuanlaittoa. Purkin mukana tuli pikkuisia leipäpaloja, jotka tiputetaan sinne keiton sekaan. Näin tein. Ja sitten uuden makuelämyksen kimppuun! Huh! Se keitto oli ihan kamalan makuista. Sitä sai syötyä, niin kauan kuin oli leipäpaloja. Mutta ne leipäpalat loppui alkuunsa, eikä sitä pelkkää lientä syö petokaan! Purkissa oli keittoa 3 desiä.  Alle desin sain sitä syötyä, loppu meni alas vessanpytystä. Huh! Eipä tule kyllä enää eines-parsakeittoakaan ostettua, vaikka sais kuinka halvalla..

**

Pakko vielä leuhkasta, että leivoin tänään 3 pellillistä suklaapiirakkaa. Enkä syöny ite ku ihan vähän vaan reunoja. Ja taikinaa tietty sekä se päälliskuppikin piti kaapia. Nyt on sitten herkkua ja vierasvaraa. Joo, no tuli pari pullaakin syötyä... Ihan vaan lauantaipäivän kunniaks..wink