Heh, voin todeta onnistuneeni tähän astisessa kilojen karistuksessa. Mun laihtuminen ja laihduttaminen alkaa nimittäin olla kestopuheenaihe ihmisten kans tavatessa. Onhan se tietysti ihan kiva kuulla onnistuneensa, mutta  sekin alkaa jo rasittaa. Tuntuu kuin olisin joku sirkusapina, jota tuijotetaan ja ihmetellään ja kommentoidaan. Pyrin koulutetun, hyväkäytöksisen apinan tavoin vastailemaan kiltisti, mutta jossain tulee raja vastaan. Eilen se tuli matonpesupaikalla, jossa eräs utelias tokaisi : - Niin, paljonkos sää oot painavimmillas painanu? Silloin vastasin, että sitä en kyllä sano! (Joku raja sentään!) Aikansa tinkasi, mutta uskoi sitten lopulta, ettei apinan paino, nyt eikä painavimmillaan, ole mitään julkisesti levitettävää tietoa.

Eipä ollu kukaan tänäkään vuonna huolinu mun mattoja, joten toin ne takaisin kotiin. Tosin pakko myöntää, että olisi se sentään vähän voinut harmittaa, jos ne ois pöllitty, just ku sain ne puhtaaksi hinkattua!

Muuten, osallistuin tänään arpajaisiin, joissa voitin ilmaiset pullakahvit. Sanokaapa oliko rikos nauttia ne hyvällä ruokahalulla? (Kun nyt kerrankin voittaa jotain arvonnassa). 

 

 

Sitäpaitsi....

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

SÖIN MÄ TOISENKIN PULLAN TÄNÄÄN!!!