Tänään Possumunkille tapahtui niin merkillinen juttu, että se on ihan pakko tänne kertoa.

Illansuussa Possumunkki lähti kävelylenkille vähän haukkaamaan happea ja nuuhkimaan raitista suojailmaa sekä Sisutehtaan herkullisia karkkituoksuja. Jos ei voi karkkia syödä, niin voi sitä ainakin haistella, Possumunkki tuumi. Sitäpaitsi Sisutehtaalla käynnistä tuli n viiden kilsan lenkki, joka sekin oli ihan sopiva.

Sisutehtaalta palatessa Possumunkin mielestä oli jo vähän tylsää kävellä yksin pimeässä räntäsateessa. Possumunkki päätti ajankulukseen soittaa Rinkelille, kun tuo eilinen ystävänpäiväsoittokin oli jäänyt soittamatta. Rinkeli vastasi melko pian. Matka olikin heti hauskempi, kun sai juttu seuraa. Kunnes yhtäkkiä, viuh, jalka luisti ja Possumunkki tupsahti polvilleen. Jää lumen alla oli pettävän arvaamaton. Onneksi se pehmensi kuitenkin alastuloa. Ei käynyt kuinkaan ainakaan Possumunkille. Puhelin oli pudonnut myös lumeen. possumunkki poimi sen käsiinsä jatkaakseen puhelua. Puhelu oli kuitenkin katkennut.  Puhelin oli ihan lumessa. Possumunkki puhdisti sitä lapasellaan, kun samassa se soi.

- Miksi sinä katkaisit? Rinkeli tiukkasi.
- Noo, kun liukastuin, Possumunkki vastasi.
- Kannattaisi olla varovaisempi, Rinkeli tuhahti. Jatkoi sitten juttua siitä, mihin oli jääty.

Eipä siinä mitään, mutta kun lopulta oli moneen kertaan heipat sanottu, ja katkaistu puhelu, niin Possumunkki sattui vielä vilkaisemaan puhelintaan. Mitä ihmettä!?? Siinä oli tekstiviestin lähetys kesken, vastaanottaja Rinkeli ja kirjoitettu valmiiksi : Soittelen myöhemmin!

Sellaista ei Possumunkki ainakaan ollut kirjoittanut! Puhelin oli ilmeisesti ihan omatoimisesti puhelun katkettua päättänyt viestittää Rinkelille, että soittelen myöhemmin?! Omituista! Ja vähän turhan omatoimista, Possumunkin mielestä, sillä ei Possumunkki tiedä, tulisiko sitä myöhemmin enää uudelleen soiteltua!!

Miten tämmöinen oli mahdollista? Asialla kummitukset vaiko liian moderni nykytekniikka? Onko kenellekään muulle sattunut koskaan moista?

Ilmeisesti Possumunkin kännykkä on oikein todellinen älypuhelin!!!

Eräänä kesäiltana Possumunkki ja Rinkeli olivat uimassa vakiorannallaan. Ei tainnut olla ihan kesän helteisin päivä, koskapa rannalla ei näkynyt muita uimareita. Viereisen mökin rantasaunalla näytti kylläkin olevan porukkaa.

Possumunkki ja Rinkeli uivat ja vesijumppasivat, sekä juoruilivat vedessä. Yhtäkkiä viereisen mökin rantasaunan ovi avautui. Sieltä ilmestyi laiturille kaksi saunojamiestä aataminasussaan. Possumunkki ja Rinkeli katsoivat häveliäästi muualle. Miehet sensijaan eivät olleet moksiskaan.

-Iltaa, onkos vesi lämmintä? Toinen miehistä kysyi seisoen laiturilla ilman kainouden häivääkään. Ei yrittänytkään peitellä edes niitä salatuimpia paikkojaan.

Possumunkki nielaisi. Rinkelilläkin jäi suu auki.

- O...onhan se, oikein lämmintä, Possumunkki sai sitten lopulta änkytettyä.

- Juu, juu. Lämmintä on, juu, Rinkelikin intoutui todistelemaan.

Miehet laiturilla höpöttelivät niitä näitä aivan kuin yllä olisi ollut viimeisen muodin mukaiset Adidaksen muotiuimahousut. Hyppäsivät sitten itsekin veteen. Possumunkki ja Rinkeli tekivät tilaa siirtyen mahdollisimman kauas kaksikosta.

Aikansa polskittuaan miehet häippäsivät takaisin saunaan. Possumunkki ja Rinkeli olivat hetken hiljaa, sitten Rinkeli sanoi :

- Huomasiksää, että NE OLI ALASTI?!

- Huomasin, joo, Possumunkkikin myönsi hoksanneensa heidän yllään sadusta tutut Keisarin uudet vaatteet. - Mutta arvelin, että on paras olla kuin ei olisi huomannutkaan.

- Joo, muina miehinä vaan, Rinkeli sanoi.

 

Ja sitten Possumunkki ja Rinkeli nousivat vedestä ja häippäsivät kiireesti ennen kuin joutuvat todistamaan miesten uutta nakuryntäystä rannalle...

Ei nukuta, vaikka pitäis, sillä aamulla on aikanen herätys. Onkos nyt joku täysikuu tulossa? Pitää sitten kirjoittaa tänne vaikka jokunen sananen..

Taas kerran Possumunkki ja Rinkeli tapasivat kuntosalilla. Possumunkki oli tähän asti pitänyt laihdutuskuurinsa salaisuutena. Nyt kuitenkin Rinkelin painostettua Possumunkkia eräälle netistä löytämälleen dieetille, oli Possumunkkikin taipunut sitä noudattamaan. Tähän astisia laihdutuksiaanhan Possumunkki ei ollut myöntänyt. Jollain kuntosalikerralla Rinkeli oli huomannut Possumunkin laihtuneen "vähän" vyötäröltä, mutta oli luullut sen johtuneen vain Possumunkin kovasta, "ihan vain parempaa unta saadakseen"-liikuntainnosta.

Kuntosali oli tyhjä heidän aloittaessaan salilla.

- Noh, jokos sinä olet käynyt vaa´'alla? Rinkeli tiukkasi. - Onko dieetillä ollut vaikutusta?

- Joo, maanantaista on lähtenyt kilo, Possumunkki leuhki.

- Ei voi olla! Mulle on tullut puoli kiloa lisää, Rinkeli harmitteli. - Miten voi olla, että toisella lähtee ja toisella tulee lisää? Ei voi mitenkään lähteä kiloa parissa päivässä.

- Onhan joiltakin lähtenyt kuulemma kolmekin kiloa viikossa sillä dieetillä, Possumunkki totesi.

Possumunkki oli tässä kyllä hieman vilpillinen, sillä siinä kilossa oli luultavasti mukana myös viime viikkoista laihdutusta, joka tosin oli tapahtunut hieman epäterveellisemmällä tavalla kuin tämä Rinkelin innostama.

- Se on sitten vihoviimeistä, kun menee kylään, niin siellä ei tajuta, mitä sana dieetti tarkoittaa. Minä selitin, että minä en syö ollenkaan leipää. Kuuroille korville menee! Huudetaan vaan pöytään, ja oikein sanotaan vielä, että täällä on leipää, tule syömään! Ja siellä toisessa kyläpaikassa oli vielä täytekakkua, eikä siinäkään mitkään puheet auta, Rinkeli selitti.

- Niin se on, Possumunkki ymmärsi sen hyvin. Ilmeisesti Rinkelilläkin oli omat Hilma-tätinsä.

 

He jatkoivat puurtamistaan. Salikin oli alkanut täyttyä myös toisista kuntoilijoista.Sitten Rinkeli rikkoi puuskutusten täyttämän hiljaisuuden.

- Vai että laihtunut? Jokos sulla on vaatteita käynyt suuriksi? Rinkeli tiukkasi katsoen hieman epäilevästi Possumunkin paitaa, joka ei ollut sieltä löysimmästä päästä.

Possumunkki katseli hieman vaivautuneena ympärilleen. Entisenä salalaihduttajana moinen ääneen muiden kuullen puhe laihduttamisesta tuntui hieman epäsopivalta. Mitä useampi tiesi laihdutuksesta, sitä enemmän paineita se toi onnistumiseen. Ja Possumunkki halusi pelata varman päälle. Paljastaa kaiken vasta sitten, kun se oli näkyvää. No näkyväksihän se tässä pikkuhiljaa oli tullut, sillä aika moni oli jo kommentinut Possumunkin laihtumista. Se tuntui toisaalta kivallekin mutta toisaalta vähän nolotti. Vähän niin kuin jonkun salasuhteen paljastuminen!

- On mulla vaatteita käynyt jo väljäksikin, Possumunkki myönsi.

- Sulle tulee sitten uusien osto eteen, Rinkeli totesi.

- Noo katsotaan, Possumunkki tuumi. - On mulla aika monenkokoisia vaatteita kaapissa. Pääseepä sitten vaikka kirpputorille myymään.

- Onpas sinulla mieli muuttunut! Joku aika sitten et tahtonut kuulla puhuttavankaan laihdutuksesta etkä ruokavaliosta! Taidat mennä tämän jälkeen vielä lenkillekin, Rinkeli paasasi.

- Enpä tiedä. Kävin jo aamulla, Possumunkki vastasi.

- Ja sanoit, ettet aamusta ainakaan millään lähtisi lenkille! Rinkeli jatkoi.

- Noo, se oli silloin, possumunkki vastasi

- Oletko sinä noudattanut ihan kirjaimellisesti sitä dieettiä? Rinkeli kysyi.

- Aikas lailla, Possumunkki vastasi.

- Minä en muistanut, mitä siinä piti syödä. Soveltelin vähän, Rinkeli vastasi. Ja tokaisi sitten :

- KYLLÄ SINÄ OTAT IHAN LIIAN TOSISSASI SEN DIEETIN!!

 

 

Tällä kertaa se oli Possumunkki, joka huomasi, että muskelimies on taas kuntosalilla. Siitä piti toki heti tekstata Rinkelille. Vastausviesti tuli välittömästi : "Mennään!" Eihän siinä sitten muu auttanut.

 

Possumunkki kerkesi paikalle nopeammin. Alkoi heti kuntoilla. Siinä kuntoilun lomassa saattoi sitten seurata voimamiestäkin. Rinkeli tuli myöhemmin ja asettui aitiopaikalle seuraamaan tapahtumaa.

 

- Et sinä katsonut häntä ollenkaan! Rinkeli moitti jälkikäteen.

- Katsoinpa, Possumunkki vakuutti. - Tässä pyöräilyn lomassa.

Rinkeli näytti epäuskoiselta ja valmistautui jo motkottamaan lisää, mutta innostuikin sitten kuntoilusta.

- Sinä olet koko ajan vaan sinä samassa laitteessa. Kokeiles tätäkin! Rinkeli vaati viereisessä laitteessa. Possumunkki siirtyi siihen.

- Tätäkään sinä et ole vielä kokeillut, Rinkeli sanoi taas uudesta vehkeestä. Possumunkki kokeili kuuliaisesti sitäkin.

Rinkelin katse tähyili jo uusia kokeiltavia. Se pysähtyi penkkiin, jossa muskelimiehen kaverit nostivat painoja. - Joko olet tuota kokeillut? Rinkeli kysyi.

- En. En koskaan, Possumunkki tunnusti. - Oletko sinä?

- En, Rinkeli vastasi. - Mutta nyt kokeilen. Näin helppoa se on!

Rinkeli asettui selälleen penkille. Tarttui tankoon. Nosti sitä hiukan. Laski sitten takaisin telineeseen. Heilutti sitten edestakaisin telineessä. Kuntosalin valvoja kiirehti paikalle.

- Tuota, oikeastaan se pitäisi laskea ihan rinnalle asti.

- Ai miten? Rinkeli tuhahti. - Ei se lähde tästä telineestä!

- Lähtee se, kuntomies vakuutti ja nosti tangon pois ja asetti sen Rinkelin käsiin. - Siitä sitten rinnalle ja ylös!

Rinkeli puuskutti ja nosti pari kertaa. - Ei voi enempää. Rutisee jo rinnassa, Rinkeli väitti. Nousi sitten ylös ja kääntyi Possumunkkiin päin : - Nyt on sinun vuorosi!

Possumunkki asettui myös selälleen penkille ja tangon alle. Tarttui reippaasti tankoon ja ähkäisi :

- Tämähän on hirvittävän painava! Enhän minä jaksa edes nostaa tätä, Possumunkki totesi ja alkoi nauraa hervottomasti.

- Etkö sinä jaksanut ollenkaan nostaakaan sitä? Rinkeli kysyi silminnähden tyytyväisenä.

- No en, Possumunkki totesi.

- Kokeilepas sinä! Rinkeli komensi myös vieressään olevaa tyttöä, joka oli seurannut Rinkelin ja Possumunkin voimannostoharjoituksia.

Mutta tyttö ei tohtinut kokeilla ollenkaan. Tästäkös Rinkeli innostui entistä enemmän.

- Tuota pitää kokeilla vielä uudestaan, Rinkeli sanoi. Hän meni päättäväisesti taas penkille makuulleen ja nosti tankoa muutaman kerran ylös.  - Ihan helppoa!

- Hyvä, Rinkeli, voimanainen! Possumunkki sanoi edelleen nauraen. - Sinä pärjäsit tässä lajissa! Kohta voit alkaa jo vaikka laittamaan painojakin siihen tankoon!

 

Mistä sais ostaa lisää muistia? Mun päähän siis. Oon unohtanu jotain tähdellistä ; pankkikorttini tunnusluvun!! Tuossa päivällä marssin niin pollevana pankkiautomaatille, aikomuksena nostaa rahaa. Matkalla sinne mielessä alko pyöriä vähän hassu ajatus, että mikäs se tunnusluku nyt olikaan? Olikos se se yks pitkä luku vai lyhyt luku? Mutta ainahan se on automaatilla viimeistään mieleen tullu. Sehän on ihan varma juttu. Vähän niinku autolla ajokin. Jos multa kysytään, miten auto käynnistetään, pitää ihan alkaa miettimään ja muistelemaan, ja voi olla, että selostaisin asian väärin. Mutta, kun avaan autonoven ja istun ratin taa, niin automaattisestihan se kaikki sujuu.

 

Niin pankkiautomaatillakin iskin ruutuun ensimmäisen mieleen tullen luvun. Valmistauduin tutkimaan tiliä, kun ruutuun tuli ilmoitus : Väärä tunnusluku. Katkaisemme yhteyden. Kokeilin toista pidempää. Väärin sekin. Ei, ne kumpikin olikin verkkopankin tunnuksia. Sitten muistin mielestäni oikean luvun, mutta ei kone hyväksynyt sitäkään. Näppäilinköhän väärin? Kokeilin vielä kerran sitä samaa äsken mieleentullutta lukua, mutta taaskin se oli väärin. Hups, apua, pianhan kone nielaisee koko kortin, tuumin ja siirryin sisälle pankkiin.

 

Selostin tilanteen virkailijalle. "Onko sinulla jossain ylhäällä se luku?" tämä kysyi.

"Tuota, kotona ehkä. En ole varma," vastasin epävarmasti. "Mutta nyt mä ehkä muistan sen luvun. Voinko käydä kokeilemassa, vai nielaiseeko kone kortin?"

Virkailija vakuutti, ettei nielaise. Kävin vielä kerran kokeilemassa nyt mielestäni jo ihan varmaa lukua, mutta sekin oli väärin!

 

Apua, mikä muistihäiriö! Sovittiin, että tilataan mulle se tunnusluku jostain keskuspankista. Se on kuulemma se sama luku, joka mulla on tähänki asti ollu. Että jos löydän sen kotoa, tai palautuu mieleen, pystyn käyttämään korttia. Ennen maanantaita sitä en kuitenkaan saa. Että viikonloppuna ei sitten paljon törsätä! Nyt kotona pengoin joka paikan. Löysin yhden tunnusluvun, mutta en oo varma, onko se paikkansapitävä. Mulla on tunne, että se olis mun edellisen kortin tunnusluku.  Ei oo siis vieläkään palautunu mun päähän...

 

--

Syksyllä viimeks olin kans ongelmissa pankkikortin kans. Olikohan se lokakuun alkua? Olin aamutuimaan naapurikaupungissa käymässä. Menin tankkaamaan ja maksamaan. Kassalla mun kortti ei kelvannukaan. "Tää on vanhentunut," myyjä sanoi. "Ei voi olla," väitin, mutta myyjä näytti kortista, että voimassa 9/2010. Eli kortti oli just eilen vanhentunut. "Mutta en mä oo saanu pankista uutta korttia," parkaisin.

"Mitäs nyt tehään?" kysyin myyjältä. Oli niin aikainen, että pankit oli vielä kiinni. En siis voinu mennä nostamaan rahaa pankin tiskiltä. Sitä paitsi mulla oli töihinmeno.. Ei auttanu muu, kun pyytää myyjää luottamaan siihen, että tuun illalla maksamaan, heti ku oon saanu pankista haetuks uuden kortin.

Siellähän se uus kortti pankissa oli mua odottamassa. Kukaan ei ollu muistuttanu, että se vanhenee. Tai sit siitä on tullu posti-ilmotus, jonka oon nakannu turhana mainospostina roskiin. Ei niitä kaikkia jaksa avat a ja lukea..

--

Tänään oltiin Rinkelin kans kuntosalilla. Oltiin ihan kahdestaan salilla, niin saatiin rauhassa juoruilla ja vertailla läskejä. Hahaa, Rinkelipä huomas, että oon laihtunu! Ite en ollu siitä tietäkseenkään. Vastasin vienosti, että "Kas kummaa, mutta sehän on hienoa, jos sinusta siltä näyttää!"

 

Vielä lopuksi päivän menu, jos sen muistiongelmiltani muistan :

Aamulla : Kahvi ja suolalihajuustoleipä

Klo 11 : Spelttipuuroa ja marjakeittoa (tääkin oli hyvä yhdistelmä) (ja huom. tässä oli nyt lämmin ateria!)

Klo 12 : Kahvia

Klo 14.30 : Kahvi,2 ruisleipää, päällisinä juustoa ja suolalihaa, tomaattia, kurkkua, salaattijuustoa, jugurtti

Klo 22 : Teetä ja 2 juustovoileipää

 

Tästä on nyt jo jonkun verran aikaa, niin kärsii jo punastumatta muistella.

 

Possumunkin ja Rinkelin yhteinen tuttava, Inkivääri, oli täyttämässä pyöreitä. Inkivääri puheli innoissaan päivästä ja pyysi Possumunkkia ja Rinkeliäkin tulemaan kemuihin. Vaatimattomasti hän kuitenkin aikoi päivää viettää.

- Ei mitään hienosteluja eikä juhlallisuuksia! Pidetään rento saunailta muutamien kavereiden kesken, Inkivääri sanoi vaatimattomasti ja antoi saunapaikan osoitteen.

Rento saunailta muutamien kavereiden kesken. Sehän kuulosti ihan hauskalta.

 

Rento saunailta lähestyi.

- Mitä sinä aiot laittaa sinne päälle? Possumunkki kysyi Rinkeliltä. - Pitääkö sinne laittaa juhlavaatteet.

- Hmmm, Rinkeli mietti.  Kerrankin hänkin oli vähän ymmällään.  - Ei kai, jos se kerran rento saunailta on. Hankala riisua ja laitella iltapukua päälle jossain saunakamarissa. Jotkut mukavat vaatteet vaan kai, Rinkeli tuumi.

Possumunkki oli samaa mieltä. Farkut ja joku mukava paita. Ja pyyhe ja shamppoot mukaan!

 

Saunapaikka löytyi helposti. Silti Rinkeli ja Possumunkki olivat hieman myöhässä saunaillasta. Mutta tuskin se niin nokon nuukaa näin rennossa tilaisuudessa. Rinkeli meni edellä ja avasi oven. Hän harppoi huoneeseen, pysähtyi sitten ällistyneenä, otti askeleen taaksepäin.

- Tervetuloa! Sanoi pukumies ovella. Hänellä oli kravatti kaulassa.

- Ki..kiitos, Rinkeli änkytti, astui sisälle ja jäi siihen oven suuhun seisomaan. Possumunkkikin tuli sisälle. He olivat saapuneet häikäsevän upeaan juhlasaliin, joka oli koristeltu kukkasin. Pöydissä oli valkeat liinat ja niissä istui toinen toistaan upeammin pukeutuneita herroja ja daameja. Juhlakalu itse seisoi lahjapöydän ääressä onnitteluja vastaanottamassa. Rinkeli ja Possumunkki kävelivät sinne vaisusti farkuissaan ja rennoissa paidoissaan.

-Onnea nyt oikein kovasti, Rinkeli sanoi ja kätteli Inkivääriä. Saman teki Possumunkki perässä piilotellen saunakassiaan selän takana. Inkivääri oli hienossa juhla-asussa hattu päässä ja näytti katsovan kovin paheksuvasti arkisessa asussa tulleita juhlijoita.

- Istumaan sitten vaan, Inkivääri sanoi.

Possumunkki ja Rinkeli menivät noloina juhlapöytään. Kaikki olivat juhla-asuissa, paitsi Rinkeli ja Possumunkki, ja yksi Possumunkin toisella puolella istuva tyttö, joka ilmeisesti myös oli ottanut ihan tosissaan puheet saunaillasta. Ilta kului virallisesti syömisten, laulujen ja juhlapuheiden merkeissä. Saunassa ei käynyt kukaan.

 

 

-Olitkos sinäkin siellä Inkiväärin juhlissa? Kysy eräs tuttava myöhemmin Possumunkilta.

- Joo, olin. Farkuissa ja kulahtaneessa puserossa, Possumunkki vastasi. - Kun minä luulin, että siellä on saunailta.

- Ai? Mutta en minä huomannut, että sinä missään kulahtaneissa vaatteissa olisit ollut, tuttava väitti.

- Et varmaan niin, Possumunkki ajatteli, mutta ei sanonut mitään.

 

Ja sen saunaillan jälkeen Rinkeli ja Possumunkki päättivät, että tästä lähtien laitetaan aina iltapuku, tuli sitten kutsu miten muka-rentoon saunailtaan tahansa! !!

Huomisesta juhla-ateriasta haaveillessa muistui mieleen, kun oltiin joskus taannoin Rinkelin kans ruotsinlaivan Buffet-lounaalla..

 

Se lounashan on koko risteilyn kohokohtia. Vai sanoisinko, ihan parasta koko reissussa. Mikäpä sen mukavampaa, kuin katsella ohikiitäviä merimaisemia, saaden silmänruokaa, samalla kuin masukin saa täytettä. Olimmekin varanneet viihtyisän ikkunapöydän.

- Ihanaa, kohta pääsee syömään, Possumunkki huokaili jo tunti ennen lounaan alkamista.

- Kyllähän se jo kohta maittaa, Rinkelikin myönsi. - Pitää vain muistaa pysyä kohtuudessa. Bufffeelounaalla ei koskaan kannata ahtaa lautasia liian täyteen. Eikä kannata santsata.

- yyym, vastasi Possumunkki. - Kannattaiskos meidän lähteä jo kohta jonottamaan? Ehdittäis ekana sisään, kun paikka aukeaa.

- Mennään, Rinkelikin innostui. - Ei sillä, että minun niitä ruokia tekisi mieli, mutta on inhottava joutua jonon hännille.

- Niin juuri, sanoi Possumunkki. - Ei tietenkään siksi, että mieli tekisi, vaan ihan vaan , ettei joudu jonottamaan. Lähdetään heti.

**

- Minä ainakin otan pelkästään kalaa ja kasviksia, Rinkeli ilmoitti ruokajonossa. - Sinunkin kannattaa tehdä niin.

- yhy, Possumunkki vastasi herkullisinta lihapalaa valitessaan.

- Leipää ei ruuan kanssa tartte välttämättä ollenkaan, Rinkeli sanoi leipätiskillä.

- Aha, Possumunkki vastasi kolmatta eri sorttia leipää valitessaan.

- Täällä saa sitten ihania tuoremehuja, Rinkeli kehui heidän istuessaan jo pöydässä. - Mitäs tuoremehua sinä otit?

Possumunkki yritti piilotella limsalasiaan.

 

- Hyvää on, Rinkeli kehui. - Otitko sinä näitä ihania kasviksia?

- Öö, en tainnut huomata niitä, Possumunkki selitteli katsellen lautastaan.

- Sinä otit vaan tuollaista rasvaista lihaa! Rinkeli paheksui. - Hei, mitäs lihaa se on? Annas, minäkin maistan!

Possumunkki leikkasi aloittamattomasta lihastaan pienen maistipalan ja ojensi sen Rinkelille.

Rinkeli maisteli paistia. - Hei, tämähän on hyvää! Annas vähän vielä!

- On sitä tuolla. Hae oma pala! Possumunkki vastasi.

- En viitsi lähteä jonottamaan. Voit sinä nyt pienen maistiaispalan antaa. sinulla on noin paljon kaikkea muutakin.

Huokaisten Possumunkki leikkasi uuden palan lihaa Rinkelille. Rinkeli tutki edelleen uteliaana Possumunkin lautasta.

- Hei, mitäs tuo sitten on? Sellaista en huomannutkaan. Annahan vähän maistiasta. Possumunkki antoi maistiaisen Rinkelin näyttämästä ruuasta.  Alkoi sitten kiireesti syödä annostaan, ennen kuin Rinkeli ehtisi verottaa sitä vielä enemmän.

- Kyllä sinunkin kannattaisi ennemmin syödä tätä kala- ja kasvispuolta, Rinkeli valisti. - Mistäs sinä muuten löysit tuota lihaa?

- Tule mukaan niin näytän. Lähdetään santsikierrokselle, Possumunkki vastasi.

- Aiotko sinä oikein santsata? Ei noutopöydässä ikinä kannata syödä liikaa. Mutta minä en ole vielä ottanut ollenkaan sitä lihapuolta. Haetaan ihan vähän vaan lisää, Rinkeli myöntyi.

 

TOISEN SANTSIKIERROKSEN JÄLKEEN...

- Huh, minä olen ihan täynnä, Rinkeli sanoi.

- Niin minäkin. Mutta vielä on jäljellä jälkiruuat, Possumunkki muistutti.

- Vai jälkiruuat. Aiotko sinä jaksaa jälkiruokiakin oikein? Rinkeli paheksui.

- Tottakai. Ne kuuluu hintaan, Possumunkki vastasi. - Oikein tekee jo mieli niitä kakkuja ja jäätelöitä.

- Minä ainakin otan vain marjoja ja muroja, Rinkeli sanoi.

- Ymmm, Possumunkki vastasi ja siirtyi jälkiruokapöytien ääreen täyttämään lautasensa ihanilla herkuilla. Possumunkin palattua Rinkeli istui jo pöydässä marjakippoineen.

- Kyllä nämä marjat on sitten hyviä. Ja terveellisiä, Rinkeli ihasteli. - Mutta jaksoitpas sinä ottaa vielä kukkuralautasellisen oikein. Otitko ihan joka sorttia?

- Melkein, Possumunkki vastasi uhmakkaasti.

- Ei olisi kannattanut. Näin tukevan aterian jälkeen! Hei, mitäs tuo kakku on? Annas maistiainen!

- En anna! Se on minun! Hae oma pala! Possumunkki parkaisi

- En minä yhtä palaa lähde jonottamaan. Anna tänne vaan maistiainen!

- Enkä anna!

 

Viereisen pöydän herrasväki unohtui tuijottamaan kummallisia ystävyksiä, jotka kinastelevat buffetpöydän kakkupalasta...

 

Aterian jälkeen Possumunkki ja Rinkeli vyöryivät hytteihin.

- Huh, se oli kamalaa! Minä olen ihan ähkyssä, Possumunkki voivotteli

- Minähän sanoin, ettei buffetpöydässä kannata ahnehtia liikaa, Rinkeli muistutti, huokaisi ja avasi housunnappinsa kiristämään käyneistä farkuistaan.

 

 

 

 

 

 

Lueskelin toisten blogijuttuja, ja siellä joku oli tehny oikein kovan kuntosalitreenin. Muistu mieleen, se kun Possumunkki ja Rinkelikin päättivät alkaa säännöllisesti käymään kuntosalilla. Näin se kävi :

 

Rinkeli : - Ootko sää, Possumunkki, koskaan aatellu että vois mennä kuntosalille?

Possumunkki : - Jaa, en mää tiiä. Osaakos niitä laitteita oikein käyttää?

Rinkeli : - Kyllä ne opettaa. Mennään kokeileen! Tai mä tiedän, aletaan käymään ihan joka viikko. Kunto kasvaa, ja meistä tulee hoikkia.

Possumunkki : - Jaa. Ihan sama. Mennään sit. Mennäänkö tänään vai huomenna?

Rinkeli : - Ei ainakaan tänään kerkee. Eikä huomenna. Mutta tiistaisin kerkee. Aletaan käymään joka tiistai!

Possumunkki : - No, aletaan sit.

 

Tuli ens viikko. Ja tuli tiistai.  Possumunkki puki jumppavaatteet päälle. Sitten soi puhelin. Se oli Rinkeli.

- Kuule, en mää nyt pääsekään. Siirtyy ens viikkoon.

- No, ei voi mitään, Possumunkki tuumi, ja laittoi jumppavaatteet takaisin pussiin.

 

Tuli seuraava viikko ja seuraava tiistai. Possumunkki soitti Rinkelille :

- Mihis aikaan lähdetään?

- Hä, pitiks meidän lähtee jonnekin? Ai niin se kuntosali. Sori, mä unohdin, ei se nyt käykään. Siirtyy taas.

- No, ei voi mitään, Possumunkki sanoi, laittoi jumppavaatteet taas kaappiin ja ryhtyi syömään jäätelöä.

 

Kolmannella viikolla Possumunkki päätti, että nyt minä menen ainakin, lähti Rinkeli sitten mukaan tai ei! Ei Rinkeli taaskaan päässyt. Oli tullut kipeäksi.  - Ikävää, Possumunkki sanoi, ja toivotti pikaista paranemista.

Mutta lähti itse reippaasti salille. Mennessään Possumunkki mietiskeli vielä, osaakohan siellä mitään tehdä, ja mitä jos ne kaikki nauraa minulle? Varovasti Possumunkki avasi kuntosalin oven ja kurkkasi sisään. Sali oli täynnä toinen toistaan merkillisimpiä laitteita. Niissä ei ollut ketään, paitsi yhdessä nurkassa makasi hurja  karjuva muskelimies nostellen  valtavaa painotankoa. Possumunkki sulki hiljaa oven ja perääntyi pihalle.

Neljännellä viikolla Rinkelille olisi sopinut, mutta silloin Possumunkilla este. Rinkelikään ei viitsinyt mennä ilman kaveria.

Vasta viidennellä viikolla löytyi yhteinen treeniaika. Salille mennessä Possumunkki tunnusti Rinkelille käyneensä kerran jo ovelta kurkkimassa.

- Mutta en minä uskaltanut mennä, kun siellä oli se muskelimies.

- Pyh, Rinkeli sanoi ja esitteli muka omaa hauistaan.

Salilla ei taaskaan ollut muita kuin se ärjyvä muskelimies painotankojensa kanssa. Possumunkki ja Rinkeli katsoivat muskelimiestä kunnioittavasti. - Ei häiritä sitä. Se harjoittelee varmaan jotain maailmanmestaruutta, Possumunkki kuiskasi. Mutta Rinkeli paineli reippasti suoraan muskelimiehen luo ja kysyi :

-Anteeksi, onkohan täällä henkilökuntaa paikalla, että saisi maksaa ja saisi vähän opastusta? Rinkeli kysyi rohkeasti bodarilta. Muskelimies laski painon alas ja nousi ylös.  - Minä olen omistaja. Tervetuloa vain! Ja voin esitellä teille laitteita.

Sen jälkeen seurasi perusteellinen esittely laite laitteelta. Possumunkki tosin onnistui unohtamaan kaikki ohjeet lähes samantien. Possumunkki aloitti kuntopyörällä ja siirtyi sitten semmoisen vehkeen äärelle, missä piti vedellä jotain rautapaloja narulla edestakaisin. Rinkeli meni viereiseen laitteeseen. Muskelimies jatkoi karjumistaan tankojensa kanssa. Sillä oli jo ihan naamakin punaisena. - Toivottavasti ei verisuoni katkea päästä, Possumunkki ajatteli.

Possumunkki ja Rinkeli kiskoivat hiljaisina naruja. Yhtäkkiä Rinkeli kuiskasi :

- Psst, Possumunkki!

- Mitä? Possumunkki kuiskasi takaisin.

- Onko tää sun mielestä kivaa? Rinkeli kysyi.

- No jaa, Possumunkki vastasi.

- Mun mielestä tää on oikeestaan aika tylsää, Rinkeli kuiskasi.

- Niin mustaki, Possumunkki vastasi.

- Lähetäänkö jo kotiin? Rinkeli ehdotti.

- Joo, Possumunkki vastasi piristyneenä.

 

He hiipivät hiljaa muskelimiehen huomaamatta ovelle ja ovesta ulos. Ja kotimatkalla he päättivät, etteivät enää jatkakaan tiistai-kuntosalitreenejä...

 **

Mikä oli tarinan opetus? Ainakin se, että vaikka kaverin kanssa on kivempaa, niin harrastus voi tyssätä siihen, että jos toinen ei pääse lähtemään, niin sitten ei kumpikaan lähde. Ja ehkä myös se, ettei noin pienestä pitäisi antaa periksi... Vai mikähän lie??